Harri Lammi
Päivän humanisti

Harri Lammi

Teoreettinen filosofia oli Harri Lammin nuoruudenrakkaus, mutta ympäristöjärjestöt veivät miehen mennessään. Lammi on työskennellyt lähes koko 2000-luvun ympäristöjärjestö Greenpeacen palveluksessa. Tällä hetkellä hän kampanjoi fossiilisten polttoaineiden, varsinkin kivihiilen, käytön maailmanlaajuisen vähentämisen puolesta.

Harri Lammi

Harri Juhani Lammi
3.12.1971

Filosofian maisteri 1998, Helsingin yliopisto (teoreettinen filosofia)
Ympäristöpolitiikan jatko-opiskelija 2001–2005, Tampereen Yliopisto

Vanhempi hiilikampanjoitsija 2014-, Kiinan ilmasto- ja hiilikampanjan neuvonantaja 2011 – 2014, Kiinan toimiston hiilikampanjatiimin esimies 2011–2013, Pohjoismaiden ohjelmajohtaja 2006–2011, energiakampanjavastaava 2000–2002, Greenpeace
Sivutoiminen luennoitsija 2003, tutkija 2000, Tampereen yliopisto
Perustaja ja hallituksen jäsen, tuulivoimayhtiö Lumituuli Oy 1998–2000

Hallituksen jäsen, Maan ystävät ry 1998–1999
Varapuheenjohtaja, Dodo ry 1997–1998

Kuva: Salla Tuomivaara
Teksti: Harri Lammi (Tiia Niemelä, toim.)

Teoreettinen filosofia oli nuoruudenrakkauteni, johon käytin valtaosan ajastani - opiskeluajasta tosin valtaosan muuhun kuin opintosuoritusten tekemiseen. Sivuaineina luin kognitiotiedettä ja kulttuuriantropologiaa. Vaikka oma lähtökohtani oli alun perin täysin teoreettinen, uskon vahvasti filosofian yhdistämiseen muihin aiheisiin. Jossain vaiheessa huomasin lukevani enemmän evoluutioteoriaa, molekyylibiologiaa ja geenitutkimusta. Graduni tein biologian filosofiasta, tarkemmin luonnonvalinnan yksikön ongelmasta. Ainekokonaisuus on muokannut ajatteluani pysyvästi ja huomaan pystyväni soveltamaan sitä edelleen työssäni, sekä ympäristöpolitiikassa että kansalaisjärjestötyössä.

Lue lisää

Ympäristökeskustelussa ongelmia ovat pessimismi ja kyynisyys, näkemys ympäristötuhojen vääjäämättömyydestä, joka on myös ihmisten käyttämä torjuntamekanismi ahdistavien ympäristöuutisten edessä. Pessimismi haasteiden edessä on oman 20 vuoden kokemukseni perusteella osoittautunut täysin vääräksi, mutta se on suurimpia esteitä ympäristökeskustelussa. Tulevaisuudesta käyty keskustelu on historian aikana usein muokannut kehityksen suuntia. Jos vallitseva tapamme puhua tulevaisuudesta on dystopia, pelkään, että siitä tulee itseään toteuttava visio.

Lue lisää

Lähdin Kiinaan vuonna 2011, Greenpeacen hiilikampanjatiimin esimieheksi ja ilmastokampanjan neuvonantajaksi. Kiinassa noiden vuosien aikana tapahtunut nopea muutos oli ravisteleva kokemus. Greenpeacen Pekingin hiilitiimin esimiehenä vedin kiinalaista tiimiä, ihmisiä, joilla ei ollut paljon kokemusta kansalaisjärjestötyöstä, mutta ei myöskään samoja ongelmia keskustelun juoksuhaudoista. Roolimme Kiinassa muodostui vaihtoehtoisen ympäristötiedon tuottajaksi tutkimuksen keinoin, ja…

Lue lisää

Ilmastomuutos on suuri aihe, mutta se kärsii mittakaavojen hahmottamisesta. Keskustelu pyörii joko henkilökohtaisten valintojen ympärillä tai isojen valtioiden välisessä ilmastopokerissa. Silti vasta näiden väliset yhteydet tuovat muutosta. Itse olen toiminut viime vuodet kampanjoimassa kivihiilen käyttöä vastaan globaalisti, tasolla jossa näkyvät sekä kansalaisliikkeiden että valtioiden ja yritysten toiminta.

Lue lisää

Olin lukiostani ensimmäinen, joka lähti opiskelemaan teoreettista filosofiaa vuonna 1991. Paras yliopistomuistoni onkin ehdottomasti samanhenkisten ajattelijoiden löytäminen. Tämä johti opiskelun alkuaikojen loputtomaan väittelyyn ja ajatusten kehittelyyn Metsätalon tiloissa, kahviloissa ja käytävillä. Joskus päädyimme mielipuolisiin keskusteluihin, filosofien kuivan huumorin perinnettä kunnioittaen, joskus aivan ratkaiseviin oivalluksiin.

Lue lisää