Teoreettinen filosofia oli nuoruudenrakkauteni, johon käytin valtaosan ajastani - opiskeluajasta tosin valtaosan muuhun kuin opintosuoritusten tekemiseen. Sivuaineina luin kognitiotiedettä ja kulttuuriantropologiaa. Vaikka oma lähtökohtani oli alun perin täysin teoreettinen, uskon vahvasti filosofian yhdistämiseen muihin aiheisiin. Jossain vaiheessa huomasin lukevani enemmän evoluutioteoriaa, molekyylibiologiaa ja geenitutkimusta. Graduni tein biologian filosofiasta, tarkemmin luonnonvalinnan yksikön ongelmasta. Ainekokonaisuus on muokannut ajatteluani pysyvästi ja huomaan pystyväni soveltamaan sitä edelleen työssäni, sekä ympäristöpolitiikassa että kansalaisjärjestötyössä.

Ympäristökeskustelussa ongelmia ovat pessimismi ja kyynisyys, näkemys ympäristötuhojen vääjäämättömyydestä, joka on myös ihmisten käyttämä torjuntamekanismi ahdistavien ympäristöuutisten edessä. Pessimismi haasteiden edessä on oman 20 vuoden kokemukseni perusteella osoittautunut täysin vääräksi, mutta se on suurimpia esteitä ympäristökeskustelussa. Tulevaisuudesta käyty keskustelu on historian aikana usein muokannut kehityksen suuntia. Jos vallitseva tapamme puhua tulevaisuudesta on dystopia, pelkään, että siitä tulee itseään toteuttava visio.

Lähdin Kiinaan vuonna 2011, Greenpeacen hiilikampanjatiimin esimieheksi ja ilmastokampanjan neuvonantajaksi. Kiinassa noiden vuosien aikana tapahtunut nopea muutos oli ravisteleva kokemus. Greenpeacen Pekingin hiilitiimin esimiehenä vedin kiinalaista tiimiä, ihmisiä, joilla ei ollut paljon kokemusta kansalaisjärjestötyöstä, mutta ei myöskään samoja ongelmia keskustelun juoksuhaudoista. Roolimme Kiinassa muodostui vaihtoehtoisen ympäristötiedon tuottajaksi tutkimuksen keinoin, ja…

Ilmastomuutos on suuri aihe, mutta se kärsii mittakaavojen hahmottamisesta. Keskustelu pyörii joko henkilökohtaisten valintojen ympärillä tai isojen valtioiden välisessä ilmastopokerissa. Silti vasta näiden väliset yhteydet tuovat muutosta. Itse olen toiminut viime vuodet kampanjoimassa kivihiilen käyttöä vastaan globaalisti, tasolla jossa näkyvät sekä kansalaisliikkeiden että valtioiden ja yritysten toiminta.

Olin lukiostani ensimmäinen, joka lähti opiskelemaan teoreettista filosofiaa vuonna 1991. Paras yliopistomuistoni onkin ehdottomasti samanhenkisten ajattelijoiden löytäminen. Tämä johti opiskelun alkuaikojen loputtomaan väittelyyn ja ajatusten kehittelyyn Metsätalon tiloissa, kahviloissa ja käytävillä. Joskus päädyimme mielipuolisiin keskusteluihin, filosofien kuivan huumorin perinnettä kunnioittaen, joskus aivan ratkaiseviin oivalluksiin.