Ilmastomuutos on suuri aihe, mutta se kärsii mittakaavojen hahmottamisesta. Keskustelu pyörii joko henkilökohtaisten valintojen ympärillä tai isojen valtioiden välisessä ilmastopokerissa. Silti vasta näiden väliset yhteydet tuovat muutosta. Itse olen toiminut viime vuodet kampanjoimassa kivihiilen käyttöä vastaan globaalisti, tasolla jossa näkyvät sekä kansalaisliikkeiden että valtioiden ja yritysten toiminta.

Osittain ilmaston suhteen tapahtuu toimia juuri siksi, että ihmiset ovat heränneet vaatimaan muutosta, mikä on luonut tilaa valtioiden ja yritysmaailman toimille. Yhdysvalloissa paikalliset kansalaisliikkeet pysäyttivät hiilivoimaloiden uusimisen ilmansaastesyistä ja ajoivat osavaltioihin uutta ilmastopolitiikkaa aikana, jolloin liittohallituksen ilmastopolitiikka oli ollut vuosikymmenen jumissa. Kiina on tekemässä täyskäännöstä energiapolitiikassaan, kun vaurastuva keskiluokka on alkanut vaatia puhtaampaa ilmaa.

Eurooppalaiset ovat edelläkävijöinä kehittäneet uusiutuvien energialähteitä kuten tuuli- ja aurinkosähköä globaalein vaikutuksin. Saksan kansalaisten aurinkosähköinnostus sai Kiinan tuottajat mukaan massainvestointeihin, mikä pudotti aurinkosähkön kustannuksia kahdella kolmasosalla 2009–2013. Eurooppa kokee jumittuneensa paikalleen, mutta on toisaalta saavuttanut omat ilmastotavoitteensa etuajassa. Maanosa pystyy uuteen ilmastopolitiikan aaltoon ja uuden vähäpäästöisen yhteiskunnan kehitykseen, joka samalla voi suunnata eurooppalaista teollisuutta uuden puhtaan teknologian kehittämiseen.

Ilmastopolitiikan tilanne onkin nyt nähdäkseni melko positiivinen. On todennäköistä että globaalit energiantuotannon hiilidioksidipäästöt kääntyvät tänä vuonna laskuun, koska isojen hiilenkuluttaja-alueiden - Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan - hiilenkulutus laskee samaan aikaan, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Suuntaus ei ole mikään ohimenevä muoti, mutta muutoksen nopeus on edelleen kysymysmerkki ja päästöjen vähentämisen aikataulu on ilmaston tulevaisuuden kannalta kaikki kaikessa. Nykyinen tilanne voi mahdollistaa tiukemmasta ilmastopolitiikasta sopimisen isojen päästäjämaiden kesken ja päästötrendin puristamisen alaspäin.