Timo Vihavainen
Päivän humanisti

Timo Vihavainen

Timo Vihavainen toimi Venäjän tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa vuosina 2002–2015. Hänen tutkimuksellinen mielenkiintonsa on kohdistunut etenkin Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan. Suomen historian osalta hän on tutkinut Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita ns. suomettumisen aikakaudella sekä suomalaisten ja venäläisten käsityksiä toisistaan. Ennen professuuria hän toimi Suomen Pietari-instituutin johtajana ja Suomen Akatemian tutkijana. Emeritusprofessori Vihavainen on kynäilyn lisäksi harrastanut pyöräilyä, purjehdusta ja musisointia.

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen
9.5.1947, Sulkava

Filosofian kandidaatti (yleinen historia) 1970, lisensiaatti 1983 ja tohtori 1988 (yleinen historia), Helsingin yliopisto

Venäjän tutkimuksen professori 2002–2015, Helsingin yliopistossa
Suomen Akatemian vanhempi tutkija 2000–2002
Suomen Pietarin-instituutin johtajana 1998–2000
Vt. Itä-Euroopan historian assistentti Helsingin yliopistossa 1980–1998 (keskeytyksin)
Peruskoulun opettajana Vantaalla1975–1980

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Tutkimusteemat
- Suomi Neuvostoliiton lehdistössä
- Normit ja arvot Neuvostoliitossa 1920–50- luvuilla
- Yleinen mielipide Neuvostoliitossa 1920–30-luvuilla
- Intelligentsija ja pikkuporvarillisuus Neuvostoliitossa
- Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ja naapurikuva
- Kulutus ja kulutusideologia Venäjällä ja Neuvostoliitossa

Palkinnot
Kunniatohtori 2005, Petroskoin yliopisto
Ystävyyden kunniamerkki 2014, Venäjän valtio
Vuoden paras historiateos 2014 kirjasta ”Vanhan Venäjän paluu, Historian Ystäväin Liitto

Tekstit: Timo Vihavainen (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Neuvostoliito esiintyi aikoinaan ”toisena maailmana”, joka tarjosi vaihtoehdon kapitalistiselle maailmalle. Siellä esitettiin sangen dogmaattisia väitteitä tämän vaihtoehdon tieteellisyydestä ja sen tuottamista tuloksista. Toisin kuin monet muut, en nähnyt mitään syytä ottaa näitä väitteitä täydestä, mutta olin sen sijaan hyvin kiinnostunut näkemään, mitä niiden takana todellisuudessa oli.

Lue lisää

Erilaisiin hallintotehtäviin jouduin mukaan vain vähän, mistä olen vilpittömän kiitollinen. Tietysti jonkun täytyy nekin asiat hoitaa ja on turha purnata, ellei itse osallistu. Jostakin syystä olen kuitenkin aina pitänyt kokouksia ja byrokratiaa lähtökohtaisesti kielteisenä asiana ja mielestäni jokaisen byrokraatin velvollisuutena olisi ymmärtää, että hän on periaatteessa tarpeeton ja jopa haitallinen, siis instituutiona, ei ihmisenä.

Lue lisää

Parhaita hetkiä kertyi vuosikymmenien mittaan niin monta, ettei ole mahdollista nostaa niistä jotakin erityistä ylitse muiden. Mieleen tulevat monet aamut, jolloin tuntui mahtavalta päästä taas omaan kabinettiin ja aloittaa jonkin uuden kokonaisuuden tutkiminen tai jatkaa jotakin vanhaa. Oli todellinen etuoikeus olla työssä, jossa saattoi aamulla päättää, mitä aikoi päivän mittaan tehdä. Sellaisia päiviä oli paljon, etenkin vanhassa Renvallissa.

Lue lisää

Unelmaansa elävälläkin on tietysti haaveita. Sitä esimerkiksi toivoo, että kaikki jatkuisi näin eivätkä huonot ja vaaralliset trendit pääsisi aiheuttamaan maailmassa katastrofeja. Koska näin ei tule käymään, tulee toivoneeksi, että tuleva sukupolvi olisi nykyistä järkevämpi ja kykenisi samaan aikaan tarvittavat korjausliikkeet.

​