Erilaisiin hallintotehtäviin jouduin mukaan vain vähän, mistä olen vilpittömän kiitollinen. Tietysti jonkun täytyy nekin asiat hoitaa ja on turha purnata, ellei itse osallistu. Jostakin syystä olen kuitenkin aina pitänyt kokouksia ja byrokratiaa lähtökohtaisesti kielteisenä asiana ja mielestäni jokaisen byrokraatin velvollisuutena olisi ymmärtää, että hän on periaatteessa tarpeeton ja jopa haitallinen, siis instituutiona, ei ihmisenä.

Parhaat kokoukset, joihin osallistuin, veti Osmo Jussila, joka usein selvitti esityslistan varttitunnissa jättämättä silti mielestäni mitään oleellista tekemättä.

Kansainvälisessä toiminnassa olin aika paljon mukana, erityisesti venäläisten kanssa. Tämä liittyi sekä historiantutkijoiden symposiumien että seminaarien järjestämiseen ja lisäksi tutkijayhteistyöhön. Näitä toimintoja oli 1960-luvulta lähtien huomattavan paljon, mitä ei taideta nykyisin ymmärtää, ja olin yleensä niissä aina mukana jo 1970-luvulta lähtien. Tieteellis-teknillisen yhteistyökomitean työryhmäsihteerinä töihini kuului sekä kääntämistä että organisointia, jopa tulkkaustakin.

Projekteissani oli aina myös mukana venäläisiä ja yhteistyön muistan sujuneen aina hyvin. Toimiessani Suomen Pietarin instituutin johtajana, vanhoista verkostoistani oli tavattomasti hyötyä ja voin sanoa, että instituutti nautti aikanani Pietarin älymystön, etenkin tutkijapiirien suurta suosiota.

Jonkin verran myös osallistuin itsekin tutkija- ja opettajavaihtoon ja luennoin Petroskoin yliopistossa. Sikäläisten opiskelijoiden ahkeruus ja innostus tekivät vaikutuksen.

Venäjän ohella kansainvälistä vaihtoa oli tietenkin myös länteen, etenkin Lontoon ja Pariisin alan laitosten kanssa. Yhdysvallat, alan suurvaltana oli tietysti myös noteerattava, vaikka siellä itse kävin vain pari kertaa konferensseissa. Saimme sieltä kyllä merkittäviä tutkijavoimia vieraaksemme.