Sirpa Kähkönen
Päivän humanisti

Sirpa Kähkönen

Sirpa Kähkönen on kadonneiden kaupunkien etsijä, arkkitehtuurin ja musiikin intohimoinen ystävä ja historiallisten romaanien kirjoittaja. Kähkösen intohimona on etsiä ja rekonstruoida menneisyyden ystäväpiirejä, joiden kohtalot sitoutuvat merkityksellisiin paikkoihin ja lihallistavat historian suuria käänteitä. Näitä ystäväpiirejä Kähkönen kutsuu tutkimuksissaan androtoopeiksi.

Sirpa Kähkönen

Sirpa Helena Kähkönen
15.9.1964 Kuopio

Yleisen kirjallisuustieteen ja historian opintoja (ruots.), Helsingin yliopisto
Kirjallisuustieteen opintoja, Tampereen yliopisto

Vapaa kirjailija 1996 –

Kustannusosakeyhtiö Otava 1991–1996
Helsingin yliopiston historiaprojekti 1988–1990
Helsingin yliopiston kirjasto 1987–1988

Julkaisut, palkinnot ja erityissaavutukset:

Romaanit: Kuu taskussa 1991, Lukittu lähde 1994, Mustat morsiamet 1998, Rautayöt 2002, Jään ja tulen kevät 2004, Lakanasiivet 2007, Neidonkenkä 2009, Hietakehto 2012, Graniittimies 2014.

Tietoteokset: Valoa ja varjoa (yhdessä Jaana Iso-Markun kanssa) 2007, Vihan ja rakkauden liekit 2010, Kuopion taivaan alla 2011.

Näytelmät: Tilkkuenkelit 2008, Helene S. – rakkaudella 2014, Palava kaupunki 2015.

Lukuisia suomennoksia. Kolumnisti useissa sanoma- ja aikakauslehdissä.

Pro Finlandia -mitali 2015
Kiitos kirjasta -mitali 2008
Savonia-palkinto 1999
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden valtionpalkinto 1992
Finlandia-palkintoehdokas 2007, 2014, Tieto-Finlandia-ehdokas 2010.

Kuva: Otava
Teksti: Sirpa Kähkönen (Kaija Hartikainen, toim.)

Kirjailija ja yhteiskunnallinen keskustelija

Olen latinisti Kuopion klassillisesta koulusta, humanisti ja köyhän työläissuvun tytär. Isoisäni oli poliittinen vanki 1930-luvun Suomessa, ja hän kasvatti minut siihen lujaan uskoon, että oppiminen, lukeminen ja älyllisen työn tekeminen on korkeinta mitä ihminen voi tavoitella. Isoisäni kirjoitti minulle runon, jossa toivoi, että taitojani oikein käyttämällä saisin kulmilleni laakeriseppeleen.

Lue lisää

Haaveeni

Haaveeni on se, että tulevaisuuden Suomessakin köyhän perheen tytölle olisi mahdollista tehdä yhtä suuri loikka kuin minä olen tehnyt. Että vaikeuksien keskellä eläviä lapsia autettaisiin ja tuettaisiin; että kaikilla olisi ihmisarvo ja oikeus tietoon ja sivistykseen, joiden avulla voi kasvaa koko inhimilliseen mittaansa.

Lue lisää