Takaisin

Sirpa Kähkönen

Sirpa Helena Kähkönen
15.9.1964 Kuopio

Yleisen kirjallisuustieteen ja historian opintoja (ruots.), Helsingin yliopisto
Kirjallisuustieteen opintoja, Tampereen yliopisto

Vapaa kirjailija 1996 –

Kustannusosakeyhtiö Otava 1991–1996
Helsingin yliopiston historiaprojekti 1988–1990
Helsingin yliopiston kirjasto 1987–1988

Julkaisut, palkinnot ja erityissaavutukset:

Romaanit: Kuu taskussa 1991, Lukittu lähde 1994, Mustat morsiamet 1998, Rautayöt 2002, Jään ja tulen kevät 2004, Lakanasiivet 2007, Neidonkenkä 2009, Hietakehto 2012, Graniittimies 2014.

Tietoteokset: Valoa ja varjoa (yhdessä Jaana Iso-Markun kanssa) 2007, Vihan ja rakkauden liekit 2010, Kuopion taivaan alla 2011.

Näytelmät: Tilkkuenkelit 2008, Helene S. – rakkaudella 2014, Palava kaupunki 2015.

Lukuisia suomennoksia. Kolumnisti useissa sanoma- ja aikakauslehdissä.

Pro Finlandia -mitali 2015
Kiitos kirjasta -mitali 2008
Savonia-palkinto 1999
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden valtionpalkinto 1992
Finlandia-palkintoehdokas 2007, 2014, Tieto-Finlandia-ehdokas 2010.

Kuva: Otava
Teksti: Sirpa Kähkönen (Kaija Hartikainen, toim.)

Haaveeni

Haaveeni on se, että tulevaisuuden Suomessakin köyhän perheen tytölle olisi mahdollista tehdä yhtä suuri loikka kuin minä olen tehnyt. Että vaikeuksien keskellä eläviä lapsia autettaisiin ja tuettaisiin; että kaikilla olisi ihmisarvo ja oikeus tietoon ja sivistykseen, joiden avulla voi kasvaa koko inhimilliseen mittaansa.

Omaan kehitykseeni liittyvä haave on se, että oppisin kunnolla venäjän kielen ja pystyisin lukemaan venäläistä kaunokirjallisuutta alkukielellä. Kun aikani perheenäitinä on pian ohi ja tyttäreni aloittaa itsenäisen elämän, toivon, että voimani ja terveyteni riittävät maailman näkemiseen ja kokemiseen samalla uteliaisuudella ja innolla kuin silloin, kun nuorena köyhänä reppuselkäisenä tyttönä läksin vaeltamaan Eurooppaan. Niillä matkoillani sukelsin syvälle historiaan ja taiteeseen. Toivon että sama innoitus löytyisi yhä ja että sama yksinkertaisuus yhä riittäisi: pala leipää, pullo vettä, lierihattu, kynä ja muistikirja.

”Kissa syö!”, huudahtaa merimieslakkinen tyttö. Kuva: Sirpa Kähkösen kotiarkisto
Takaisin