Viestintä toimii yrityksissä eräänlaisena happotestinä. Mikäli jostain päätöksestä ei pysty viestimään kohderyhmille selkeästi ja ymmärrettävästi, päätöstä pitäisi ehkä tarkistaa. Viestinnän tehtävänä onkin ymmärtää eri sidosryhmiä ja heidän odotuksiaan - katsoa yritystä myös ulkoa sisäänpäin. Ja tarvittaessa viestijöiden pitää osata tulkata insinöörikieltä ei-insinööreille tai kertoa, mitä taloudellisten lukujen taustalta löytyy.

Kati Suurmunne päätyi lukemaan englantia ja viestintää Helsingin yliopistoon lähes sattumalta. Työ teollisuuden parissa sen sijaan on ollut tietoinen valinta.

Yritysviestinnässä puhutaan nykyisin paljon tarinankerronnasta. Sensemaking-tarinat taustoittavat yrityksen tekemiä päätöksiä ja auttavat ymmärtämään, miksi näin on toimittu. Sensebuilding-tarinat tähtäävät tulevaisuuteen.

Työ kansainvälisissä yrityksissä on antanut mahdollisuuden tutustua moniin paikkoihin ja asioihin, joissa muuten en ehkä olisi päässyt. Olen käynyt Siperiassa, seurannut puunkorjuuta Brasilian eukalyptuspelloilla ja vuokrannut Negrescon Nizzassa yritystilaisuutta varten.

Olin opiskeluaikana aktiivisesti sekä Hämäläis-osakunnan että englannin lukijoiden ainejärjestö SUBin toiminnassa. Toimitin lehteä ja olin hallituksessa. SUBista mieleen ovat jääneet erityisesti järjestämämme juhlat. Yleensä juhlan kohokohta oli hallituksen esittämä Shakespeare-muunnelma.

Opiskeluajoista lähtien olen ollut aktiivisesti mukana erilaisissa järjestöissä. Tällä hetkellä olen Keravan musiikkiopiston hallituksen puheenjohtaja, Suomen CISV-liiton toiminnan tarkastaja ja FIBS-yritysvastuuverkoston nimitysvaliokunnan jäsen. Lapset ja nuoret, kansainvälisyyskasvatus ja kestävä kehitys ovat minulle tärkeitä asioita.