Kati Suurmunne päätyi lukemaan englantia ja viestintää Helsingin yliopistoon lähes sattumalta. Työ teollisuuden parissa sen sijaan on ollut tietoinen valinta.

– Lukion jälkeen pohdin kauppakorkeaa tai oikeustieteellistä, mutta päädyin hakemaan "välivuosipaikkaa" Helsingin yliopistoon englannin laitokselta. Heti ensimmäisestä syksystä lähtien tiesin, että filologia - kielen opiskelu kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden kautta - on minun juttuni. Viestinnän peruskurssille menin kaverini vinkistä ja jäin. Harkitsin jopa pääaineen vaihtamista, mutta tajusin, että syventävä seminaari beat-kirjallisuudesta on paljon hauskempaa kuin viestinnän teorioiden syventäminen. Selvää kuitenkin oli, että ammatin haluan viestinnän tehtävistä.

Suurmunne hakeutui jo opiskeluaikanaan teollisuuden viestintätehtäviin.

– Ensimmäisen viestinnän työpaikkani sain soittamalla kaikkiin teollisuusyrityksiin, joiden nimi oli painettu Helsingin puhelinluettelossa isolla tekstillä. Pääsinkin Puolimatka-rakennusyhtiöön tiedotussihteerin äitiysloman sijaiseksi. Sieltä siirryin viestintäkonsultiksi, ja omat asiakkaani olivat teollisuusyrityksiä.  Lopulta suurin asiakkaani, Timberjack, palkkasi minut viestintäpäälliköksi, vastuuna koko maailma.

Metsäkoneita seurasivat Partekin kuormankäsittelylaitteet ja Metson paperikoneet, kaivosteollisuuden laitteet ja murskaimet.

– Lemminkäisellä minua innosti erityisesti maanalainen infrarakentaminen: tietunnelit ja pysäköintilaitokset, joiden kautta kaupungit kasvavat myös alaspäin.

Joulukuusta 2014 lähtien Suurmunne on perehtynyt Fortumin energiantuotantoon: vesi- ja ydinvoimaan sekä lämmön ja sähkön yhteistuotantoon.