Balkanista puhuttaessa historian ja politiikan tuntijalle tulevat ensimmäisinä mieleen pienten kansallisvaltioiden katkerat riidat, etnisten ryhmien tulehtuneet välit ja Jugoslavian veriset hajoamissodat. Aluetta on kutsuttu niin "Euroopan orientiksi" kuin "Euroopan ruutitynnyriksi". Mielikuvia hallitsee käsitys alueen hajanaisuudesta. Kielentutkijoiden käsitys Balkanista on aivan toinen.

Kun minut nimitettiin virkaani vuonna 1986, olin yliopiston nuorin professori. Yliopiston organisaatio on urani aikana muuttunut perin pohjin. Aikoinaan oppiaineiden esimiesten päätösvallassa oli lähinnä kynien ja paperin osto, jopa kirjoituskoneet täytyi erikseen anoa. Nykyään laitoksen johtaja vastaa monen miljoonan euron budjetista ja siitä, että kymmenille ja sadoille opettajille riittää palkkarahat. Tutkintojen ja tieteellisten julkaisujen määriä lasketaan ja tilastoidaan, ja laitokset, tiedekunnat ja kokonaiset yliopistot kilpailevat keskenään.

Professori Jouko Lindstedt käyttää esperantoa päivittäin omassa perheessään. Hän katsoo sen olevan suomen jälkeen sujuvin kielensä, vaikka hän työkseen tutkii bulgariaa ja makedoniaa. Lindstedtin mukaan useimmat kielentutkijat suhtautuvat esperantoon varovaisesti: ajatus tietoisesti luodusta kielestä tuntuu "luonnollisten kielten" tutkijoiden mielestä omituiselta, tai ainakin kovin epäkiinnostavalta. Itse hän katsoo esperanton olevan osa…