Professori Jouko Lindstedt käyttää esperantoa päivittäin omassa perheessään. Hän katsoo sen olevan suomen jälkeen sujuvin kielensä, vaikka hän työkseen tutkii bulgariaa ja makedoniaa. Lindstedtin mukaan useimmat kielentutkijat suhtautuvat esperantoon varovaisesti: ajatus tietoisesti luodusta kielestä tuntuu "luonnollisten kielten" tutkijoiden mielestä omituiselta, tai ainakin kovin epäkiinnostavalta. Itse hän katsoo esperanton olevan osa omaa kielentutkijan identiteettiään, kolmellakin tavalla.

Jouko Lindstedtistä tuskin olisi tullut kielentutkijaa, ellei hän olisi sattumalta 14-vuotiaana opetellut esperantoa radiokurssin välityksellä. Esperanto toimi nuorelle Lindstedtille ikään kuin itseopiskelukurssina strukturaaliseen kielentutkimukseen.

– Esperanton kieliopin ja sananmuodostuksen selkeät ja yksinkertaiset rakenteet rohkaisivat etsimään järjestelmiä myös muista, monimutkaisemmista kielistä.

Esperantoliikkeen perusajatus siitä, että kaikki maailman kielet ovat samanarvoisia eikä suurten kielten puhujilla saisi olla etuoikeuksia kansainvälisessä kommunikaatiossa, on johtanut Lindstedtin tutkimaan kielipolitiikkaa ja kielen sosiologiaa.

Jännittävin puoli esperantoa hänen mielestään on kuitenkin se, mikä ei ole tietoisesti luotua. Esperanton jo pitkälti toistasataa vuotta kestäneen historian aikana siinä on tapahtunut muutoksia, joista kukaan ei ole tietoisesti päättänyt vaan jotka ovat ilmaantuneet puheyhteisössä spontaanisti. Esperantolla on myös äidinkielisiä puhujia, joiden kielenkäyttöä on alettu tutkia.

– Esperanto on siis joissakin suhteissa lähestynyt "luonnollisia kieliä" ja sillä on varmasti annettavaa yleiselle kielitieteelle, joka tutkii ihmiskielen rajoja ja yleisiä säännönmukaisuuksia.

Lisätietoa esperantoon liittyen

• ”Lindstedtin perheen arkielämä hoidetaan esperanton kielellä”, Jouko Lindstedtin haastattelu, Yle Kotimaan uutiset 15.12.2014
• Esperanton verkkokursseja
• Suomen Esperantoliitto ry
• Esperantonkielinen Wikipedia