Balkanista puhuttaessa historian ja politiikan tuntijalle tulevat ensimmäisinä mieleen pienten kansallisvaltioiden katkerat riidat, etnisten ryhmien tulehtuneet välit ja Jugoslavian veriset hajoamissodat. Aluetta on kutsuttu niin "Euroopan orientiksi" kuin "Euroopan ruutitynnyriksi". Mielikuvia hallitsee käsitys alueen hajanaisuudesta. Kielentutkijoiden käsitys Balkanista on aivan toinen.

– Vaikka alueella puhutaan toistakymmentä kieltä, Balkan on lingvistiikan tunnetuin esimerkki kieliliitosta eli alueesta, jossa kielet ovat vuosisatojen ajan vaikuttaneet toisiinsa niin, että niiden kieliopitkin ovat tulleet samankaltaisiksi, kertoo professori Jouko Lindstedt.

Balkanin kielten yhtenäisyys ei ole heti nähtävissä. Jokainen kieli on säilyttänyt oman sanastonsa, joten yhtä Balkanin kieltä osaava ei välttämättä heti ymmärrä toisesta mitään.

– Mutta jokainen kieli rakentaa lauseensa pitkälti samojen kaavojen mukaan, käyttää kieliopeissaan samankaltaisia kategorioita ja ilmaisee perityt viisaudet samanlaisten sananlaskujen ja kielikuvien välityksellä.

Tämä on professori Lindstedtin mielestä Balkanin kielten tutkimuksen jännittävin puoli. Kielet osoittavat, kuinka laajaa monikielisyys ja rauhanomainen kanssakäyminen erikielisten ihmisten välillä Balkanilla on ollut – erityisesti monikansallisessa Osmanivaltakunnassa, josta historiankirjat usein nostavat esiin vain sotaisat ajat.

Lisätietoa Itä-Euroopan maiden historiasta, kielistä ja kulttuureista luettavissa esimerkiksi professori Jouko Lindstedtin ja VTT Jouni Järvisen toimittamasta Itä-Eurooppa matkalla länteen -teoksesta (Gaudeamus 2011).

• ”Uusi teos muistuttaa meidän asuvan yhdessä Euroopan itäisimmistä maista”, nykykielten laitoksen verkkouutinen, 3.11.2011