Synnyin Helsingissä vuonna 1951, ja elin lapsuuteni utopistisessa puutarhakaupunki Tapiolassa. Sieltä käsin kävin ensin saksalaista koulua Malminkadulla. Sitten minut laitettiin veljeni kanssa suomenkieliseen yhteiskouluun, joka sattui olemaan ihan kodin vieressä. Hän oli nimittäin saanut vanhempani hermostumaan sanomalla suomenkieliselle äidilleni: "Mutti hei, nyt Janne schraibesi mun Rechnenheftiin!"

Vuonna 1986 ajattelin nuorena dosenttina, että opiskelijoille olisi hyväksi heille passiivisen luennoinnin sijasta osallistua puhdasta uteliaisuutta edistävään seminaariin. Esittelin siellä erilaisia asioita, ja osallistujat samoin. Aika pian totesin, että pari heistä oli kullan arvoisia, ja jatkoimme esittämäni, tukholmalaisen Per Martin-Löfin keksimän, niin sanotun tyyppiteorian parissa.

Jossain vaiheessa sain tarpeekseni todennäköisyysteorian filosofian ja kehityksen tutkimuksesta ja jonkun mieleen tulleen idean perusteella ajauduin kuin vahingossa sellaisiin aiheisiin kuten geometrian perusteet. Tämä johti taas hyvin spesifiin avoimeen ongelmaan loogis-matemaattisten järjestelmien todistusteoriassa, jonka keksin, mutta jota en osannut ratkaista. Sara Negri sen sijaan osasi; hän oli seurannut alan kurssia Amsterdamissa vuonna 1992, viitisen vuotta aikaisemmin. Pian kävi ilmi, että hänen tulostaan oli yleisesti pidetty mahdottomana!

Jos kysymyksen esittäjällä on taskussaan puhelin tai kädessään tabletti tms., sanon: Sinulla ei olisi tuota, eikä meillä tätä informaatioyhteiskuntaa, jos Kurt Gödel ja kumppanit eivät olisi 20- ja 30-luvuilla miettineet ankarasti logiikan ja aritmetiikan perusteiden kysymyksiä. Näistä pohdinnoista syntyivät formaalisen kielen ja laskennan käsitteet ja teoriat, niistä taas ohjelmointikielet ja algoritminen laskenta.