Synnyin Helsingissä vuonna 1951 ja elin lapsuuteni utopistisessa puutarhakaupunki Tapiolassa. Sieltä käsin kävin ensin saksalaista koulua Malminkadulla. Sitten minut laitettiin veljeni kanssa suomenkieliseen yhteiskouluun, joka sattui olemaan ihan kodin vieressä. Hän oli nimittäin saanut vanhempani hermostumaan sanomalla suomenkieliselle äidilleni: "Mutti hei, nyt Janne schraibesi mun Rechnenheftiin!"

Tuosta lapsena opitusta saksasta oli arvaamatonta hyötyä, kun 40 vuotta myöhemmin jouduin lukemaan arkaaista saksalaista käsialaa ja jopa perehtymään pikakirjoituksen saloihin.

Aloitin matematiikan, filosofian ja muutaman pienemmän aineen opiskelun vuonna 1970. Hulluilla 70-luvun vuosina yliopistolla saattoi tapahtua, että tuskin 20 vuotta täyttänyt kandidaatti sai nimityksen väliaikaiseksi osa-aikaiseksi assistentiksi ja niin aloitin opetuksen vuonna 1972.

Sellaista en suosittele kenellekään. Olin kuitenkin löytänyt hienon käsitteellisen ongelman todennäköisyyden filosofian parista. Se johtotähtenä sain monien muiden tehtävien ja velvollisuuksien keskellä väitöskirjan valmiiksi vuonna 1979, ilman kenenkään ohjausta. Jotenkin ajattelin, että tutkimuskysymykset täytyy löytää itse. Onneksi muutamat ulkomaiset kollegat olivat ymmärtäväisiä ja auttoivat minua löytämään kansainvälisen tiedeyhteisön, jolle tuloksiani ja ajatuksiani esittelin.