Jossain vaiheessa sain tarpeekseni todennäköisyysteorian filosofian ja kehityksen tutkimuksesta ja jonkun mieleen tulleen idean perusteella ajauduin kuin vahingossa sellaisiin aiheisiin kuten geometrian perusteet. Tämä johti taas hyvin spesifiin avoimeen ongelmaan loogis-matemaattisten järjestelmien todistusteoriassa, jonka keksin, mutta jota en osannut ratkaista. Sara Negri sen sijaan osasi; hän oli seurannut alan kurssia Amsterdamissa vuonna 1992, viitisen vuotta aikaisemmin. Pian kävi ilmi, että hänen tulostaan oli yleisesti pidetty mahdottomana!

Tästä alkoi ihmeellinen tieteellinen yhteistyö vaimoni kanssa, mikä johti moniin yhteisartikkeleihin ja kahteen seuraavaan kirjaan yhdessä Saran kanssa: Structural Proof Theory ja Proof Analysis (2001 ja 2011, Cambridge U.P.). Kolmen lapsen kanssa saimme tehdä mitä ihmeellisimpiä akrobaattisia temppuja voidaksemme osallistua kongresseihin. Kerran pidin Münchenissä improvisoitua esitelmää erään Herr Professor Doktorin suuren huoneen taululla, vauva vasemmassa kainalossa, liitu oikeassa kädessä, auf deutsch natürlich, das war aber heftig!

Sara on sittemmin liikkunut töissään filosofisen logiikan suuntaan, mitä olen seurannut sivusta. Itse taas olen tehnyt paljon historiallis-filosofista tutkimusta logiikan ja matematiikan perustetutkimuksen parissa. Silti keskustelun aiheita muustakin kuin chefin menusta illaksi (=JvP) tai lasten kouluasioista (=SN) riittää.