Auli Hakulinen
Päivän humanisti

Auli Hakulinen

Onneksi sain olla yliopistolla ennen ”uudistuksia”. Alkuhun päästä pahin. Minun oli ainakin. Harhailin eri pääaineiden välillä, minkä 1960-luvun akateeminen vapaus salli, nyt ei sallisi. Eläkkeellä on mukavaa. Tutkia saa, tulosvastuuta ei ole. Saavutukseni putoavat oppiaineen laariin. Hienoa, että sain solmia yliopiston kanssa emerita-sopimuksen!

Auli Hakulinen

Auli Talvikki Hakulinen
10.3.1941, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1965 (fennougristiikka) ja lisensiaatti 1971, (yleinen kielitiede), Helsingin yliopisto,
filosofian tohtori 1976 (yleinen kielitiede), Turun yliopisto

Suomen kielen apulaisprofessori 1981–1991 ja professori 1991–2006, Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori 2001–2004

Suomen Akatemian tutkimusassistentti tekstilingvistiikan tutkimusryhmä 1974–1977, Åbo Akademi
Vieraileva tutkija kevät 1973 MIT, USA
Yleisen kielitieteen assistentti 1968–1971, Helsingin yliopisto
Tutkimusassistentti Sociological Research Unit, Lontoon yliopisto 1967–1968
Suomen kielen opettaja Indianan yliopisto, USA 1963–1964

Tutkimusalueet: lauseoppi, tekstilingvistiikka, naistutkimus, keskustelunanalyysi, vuorovaikutuslingvistiikka.

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Tärkeimmät palkinnot ja erityissaavutukset: Kristiina-palkinto 1986, Maikki Friberg -palkinto 2002, Suomen Kulttuurirahaston palkinto 2005, E.J. Nyströms pris 2007

Kuva: Kuva-siskot
Kirjoittajat: Auli Hakulinen (Kaija Hartikainen, toim.)

Monien onnekkaiden ja onnettomien yhteensattumien seurauksena sitouduin kahdeksaksi vuodeksi melko isoon yhteishankkeeseen, jonka tuloksena oli n. 1600-sivuinen hakuteos Iso suomen kielioppi (ISK). Se ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kustantamana 2004 ja mikä parasta, neljä vuotta myöhemmin verkkoversiona (VISK) . (V)ISK:issä yhdistyivät kaksi keskeistä akateemisen elämäni harrastusta: kielioppi ja keskustelunanalyysi.

Lue lisää

Kun se parasta on ollut, on se ryhmätyötä ollut – näin voisin karkeasti yleistäen kertoa akateemisen elämäni sujumisesta. Olen toisaalta erinomaisesti yksin viihtyvää lajia, mutta työnteko sujuu kumminkin parhaiten yhdessä kahden tai useamman ihmisen kesken. Toimintaani on, niin rohkenen väittää, enemmän ohjannut uteliaisuus kuin kunnianhimo. Olen ollut pikemminkin utelias ja malttamaton kuin syvällinen ja perusteellinen. Mutta kyllä kai tällaisiakin tarvitaan; tutkimuksen subjektihan on kuitenkin tiedeyhteisö, ei yksilö, korosti aikanaan Niiniluodon Ilkka.

Lue lisää

Eräs englantilainen kollega tapaa sanoa, että ihminen lopulta päätyy siihen, mihin hänellä on vähiten eväitä tai kanttia. Siinä tapauksessa on kyllä outoa, että minusta ei koskaan tullut laitoksen johtajaa, tiedekunnan dekaania tai yliopiston rehtoria.

Lue lisää

Olen viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ollut säännöllisesti tekemisissä suuresti arvostamani ammattikunnan, kaunokirjallisuuden suomentajien kanssa. Suomen kirjakielen perustana on (Mikael Agricolan) käännös, ja edelleenkin käännökset rikastavat ja monipuolistavat nykysuomea. Kääntämällä ja tulkitsemalla muiden kulttuurien ja kielten parhaita saavutuksia nämä kahden kulttuurin eläjät tuottavat pyyteettömästi, naurettavilla palkkioilla uutta, uudistuvaa suomen kieltä.

Lue lisää

Radion Kielikorva-ohjelma opasti kansalaisia suomen kielen saloihin vuodesta 1969 lähtien. Ohjelmissa ruodittiin kielivirheitä, poliitiikkojen ja toimittajien kieltä, muotisanoja ja fraaseja. Marraskuun alussa 1969 Kielikorvaa toimitti Simo O. Hämäläinen ja hän keskusteli maisteri Auli Hakulisen kanssa kielivirheistä. Aiheuttavatko kielivirheet väärinkäsityksiä ja millaiset kielivirheet häiritsevät?

Lue lisää