Veikko Koskenniemen runojen ja kirjoitusten teemat ovat vaihdelleet vuosien saatossa. Ne heijastavat hyvin hänen elämänvaiheitaan, joskin antavat hieman yksipuolisen kuvan hänestä. Runokokoelmien julkaisut ovat arkipäivää nuoren vastavalmistuneen kandidaatin tutkinnossa, kun taas 1920- ja 1930-luvuilla siirrytään tieteellisempään suuntaan monografioiden myötä.

Sotien jälkeisinä vuosina, professuurista eläköitymisen jälkeen, Koskenniemellä oli taas aikaa paneutua kunnolla runojen maailmaan. Näiden lisäksi Koskenniemi julkaisi monia muita kirjoituksia muun muassa matkakertomuksia Eurooppaan suuntautuneilta reissuiltaan. Matkoilla oli vaikutusta hänen tuotantoonsa ja Pirkko Alhoniemi tuokin esille, että matkat syvensivät Koskenniemen kosketusta eurooppalaiseen kulttuuriperimään.

Alkuaikojen historian havinan sävyttämät, antiikinaiheet ja ”antiikkispoljentoiset säkeet” väistyivät jonkin verran poliittisuuden tieltä sisällissodan kynnyksellä. Koskenniemi pyrki nostattamaan kansan isänmaallisia tuntoja hakemalla vaikutteita niin J. L. Runebergin teoksista kuin J. V. Snellmaninkin ajattelusta. Lopullinen päätös ryhtyä nimenomaan valkoisen Suomen puolelle tapahtui muun muassa Leijonalippu ja Runo Suomen vapaudelle – runojen kautta.

Poliittisuus ei välttämättä niinkään näkynyt hänen professorintyössään 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla Koskenniemi alkoi yhä enemmän julkaista poliittisia kirjoituksia. Julkaisualustana toimi Turussa ilmestynyt Uusi Aura-oikeistolehti. 1930-luvulla äärioikeistoliikkeen yleinen kehitys alkoi nousta ja onkin helppo nähdä Koskenniemen kirjoittelut osana tätä jatkumoa. Kuitenkin Pirkko Alhoniemi mainitsee, että Koskenniemen into politisointiin muuttui lopulta hänen heikkoudeksi toisen maailmansodan lopputuloksen myötä.

Veikko Antero Koskenniemeä on kuvailtu runoilijana niin filosofiseksi kuin perinteikkääksikin. Jälkimmäisen takia hän joutui sotavuosien jälkeen myös kritiikin kohteeksi. Pirkko Alhoniemi kuvailee tilannetta siten, että Koskenniemen runouden taso ei suinkaan laskenut vaan runouteen oli tullut uusi aalto, jonka kelkkaan Koskenniemi ei halunnut lähteä.

Lähteet:

• Pirkko Alhoniemi, ”Koskenniemi, Veikko Antero”. Kansallisbiografia-verkkoartikkeli. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettu 5.2.2015. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta)
• Wikipedia, ”V.A. Koskenniemi”. Luettu 5.2.2015.

Lisätietoa Veikko Koskenniemestä saatavilla myös V. A. Koskenniemi seurasta.