Takaisin

Paavo Hohti

Paavo Hohti
19.10.1944, Helsinki

Filosofian tohtori 1976, Helsingin yliopisto (Kreikan ja Rooman kirjallisuus)
Dosentti Helsingin ja Tampereen yliopistoissa 1977-

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja 2004–2013
Suomen Kulttuurirahaston asiamies 1980–1989, yliasiamies 1990–2004
Latinan kielen lehtorina Tampereen yliopistossa 1973–1980

Bonnier Books Finland hallitus 2011
Sanoma Oyj:n hallitus 1999–2011
Huhtamäki Oyj:n hallintoneuvosto 1990–1999, hallitus 1999–2008
WSOY:n hallintoneuvosto 1991–1999

Tutkimusteemat ja julkaisut:
Tutkimuksia antiikin Kreikan ja Bysantin historiankirjoituksesta ja retoriikasta sekä papyrologiasta
Acta Byzantina Fennica, toimitustyö (1985–1990)
Aristoteleen Retoriikka ja Poetiikka -teosten suomennos (1997)
Yksityisten säätiöiden toimintaa ja historiaa käsitteleviä julkaisuja

Huomionosoitukset ja kunniamerkit:
Professorin arvonimi 2003
SVR I ritari, Pyhän Karitsan ritarikunnan komentaja, Kreikan Kunniaritarikunnan I luokan komentaja

Kuva: Ida Pimenoff
Teksti: Olli Siitonen

Tutkimuksen teosta sen tukemiseen

Paavo Hohdin mukaan professorien ja opiskelijoiden välisillä läheisillä suhteilla oli merkittävä rooli opintojen edetessä. Suhteellisen pienessä porukassa kaikki tunsivat toisensa ja professorit olivat läsnä henkilökohtaisella tasolla. Kreikan kirjallisuuden puolelta Hohti mainitsee Henrik Zilliacuksen ja Holger Thesleffin.

Professori Zilliacuksella oli tapa kutsua varttuneempia opiskelijoita purjehtimaan Nauvon huvilalleen ja Hohti muistelee ystävyyssuhdettaan Zilliacukseen lämmöllä. Purjevene vaihtui kuitenkin myöhemmin kalastajamalliseksi moottoriveneeksi. Kun yhteiset retket päättyivät, Zilliacus lahjoitti Victoria-veneen Hohdille. Vene päätyi lopulta Mäntyharjulle tapahtuneen muuton yhteydessä takaisin Zilliacuksen sukuun.

Professori Henrik Zilliacus Melitta-kansanveneen peräsimessä kesän 1969 purjehduksella. Kuva kotialbumista.

Suomen Rooman-instituutti Villa Lante muodostui Hohdille keskeiseksi paikaksi 1960-luvun lopulta lähtien. Hän vietti siellä keväät 1967 ja 1968 professori Patrik Bruunin vetämän etruski-työryhmän parissa. Samaan aikaan instituutissa työskenteli Hohdin läheisistä kollegoista muun muassa Jorma Kaimio. Hohti on vieraillut Roomassa 1960-luvun lopulta lähtien vuosittain. Italiaan ovat vieneet myös jäsenyys Institutum Romanum Finlandiae -säätiön hallituksessa ja myöhemmin toiminta sen puheenjohtajana.

Henrik Zilliacuksen papyrustyöryhmä oli niin ikään merkittävä. Zilliacus loi varsin tiiviin ryhmän ja veti sitä jäntevästi ja suurella ymmärryksellä, mikä pohjautui luultavimmin Villa Lanten johtajana saatuihin kokemuksiin. Ryhmätyö ei ollut kovin tavallista ajan humanistisessa tutkimuksessa. Töitä tehtiin yhdessä esimerkiksi Wienissä arkkiherttua Rainerin papyruskokoelman parissa. Ryhmään kuuluivat muun muassa Jorma ja Maarit Kaimio sekä Jaakko Frösén, jotka ovat jatkaneet papyrusten parissa tähän päivään.

Professori Henrik Zilliacuksen papyrustyöryhmä kokoontuu professori Holger Thesleffin työhuoneessa Vuorikadulla 1978. Kuvassa Jorma Kaimio, Henrik Zilliacus, Maarit Kaimio, Jaakko Frösén ja Paavo Hohti. Kuva: Suomen Kuvalehti/Lehtikuva.

Akateeminen ura jäi sivurooliin, kun Hohti siirtyi Suomen Kulttuurirahaston asiamieheksi vuonna 1980, toimittuaan seitsemän vuoden ajan Tampereen yliopistossa latinan kielen lehtorina. Hohti työskenteli rahastossa 24 vuotta, joista viimeiset neljätoista hän toimi yliasiamiehenä. Taiteen ja kulttuurin tukemiseen tähtäävä työ Kulttuurirahastossa oli mielekästä ja palkitsevaa.

– Kulttuurirahasto oli todella mieluisa työpaikka. Työ oli ennen kaikkea positiivista, kun sai olla mukana antamassa tieteen ja taiteen tekijöille mahdollisuuksia uusiin löytöihin. Toiseksi, työtä sai tehdä erittäin hienojen ihmisten ja eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Aivan oma lukunsa on ollut mahdollisuus nähdä rahaston lahjoittajien henkinen suuruus.

Takaisin