Sirpa Seppälä aloitti teatteritieteen opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1982. Sivuaineekseen hän valitsi puheopin. Kolmen vuoden jälkeen hän joutui toteamaan teatteritieteen opinnot itselleen liian teoreettisiksi. Teatteri – näytteleminen, käsikirjoittaminen ja ohjaaminen – oli jo tuolloin Seppälälle tärkeä harrastus, jota hän ei halunnut pilata ”ryppyotsaisuudella”.

Jo opintojensa aikana Sirpa Seppälä päätyi työskentelemään Seurasaarisäätiöön. Hän oli mukana järjestämässä tapahtumia, tekemässä esitteitä ja kieliosaajana huolehtimassa osaltaan säätiön suhteista Tšekkoslovakiaan.

Kielialan yrittäjä Sirpa Seppälä työskentelee asioimistulkkina esimerkiksi oikeuden istunnoissa. Lisäksi hän on ollut mukana asioimistulkkien koulutuksessa, arvioinut ja laatinut tehtäviä ammattitutkintoihin, ja opettanut tulkkausta aikuiskoulutuksen puolella.

Haaveeni liittyvät arkeen ja tavalliseen elämään. Haaveilen siitä, että olisin 90-vuotiaanakin skarppi. Poliittisesti epäkorrekti haaveeni on, että minun ei tarvitsisi ikinä jäädä eläkkeelle. Toivon, että mieleni pysyy virkeänä ja fysiikkani hyvänä, jotta voin tehdä nykyistä työtäni vielä pitkään. Yrittäjyyden hyvä puoli on se, että ei välttämättä tarvitse lopettaa työskentelyä tietyssä iässä. Huono puoli taas se, että jos terveyteni pettää, niin yrittäjän eläketurva ei ole ihan sellainen kuin sen pitäisi olla.

Parhaat muistoni liittyvät ehdottomasti laitoksemme kannustavaan ja yhteisölliseen ilmapiiriin. Pienellä laitoksella olimme vähän kuin yhtä perhettä. Meillä oli esimerkiksi paljon opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisiä illanviettoja.