Kielialan yrittäjä Sirpa Seppälä työskentelee asioimistulkkina esimerkiksi oikeuden istunnoissa. Lisäksi hän on ollut mukana asioimistulkkien koulutuksessa, arvioinut ja laatinut tehtäviä ammattitutkintoihin, ja opettanut tulkkausta aikuiskoulutuksen puolella.

– Tulkkaaminen on kielialan tehtävistä eniten minun juttuni. Olen joskus ajatellut, että aivoni ovat luotu juuri tulkkaamista varten.

Seppälä kirjoitti 14-vuotiaana silloiseen Kouvolan kieli-instituuttiin ja kysyi, että miten tullaan simultaanitulkiksi. Hän löysi saamansa vastauskirjeen äskettäin kaappeja siivotessaan.

– Ihan asiallisen vastauksen olin Kouvolasta silloin saanut. Lisäksi yliopisto-opiskelukaverini Jaana on muistuttanut, että olin opiskeluaikanakin puhunut usein tulkkauksesta. Valitsemissani kielissä sitä ei vaan siihen aikaan opetettu.

Asioimistulkin työ pitää sisällään erilaisia työmuotoja ja -paikkoja. Yksi ääripää ovat oikeusistunnot, joissa tulkin työ on tarkkaan strukturoitua toimintaa. Asioimistulkki työskentelee myös esimerkiksi päiväkodeissa, mikä on taas aivan toisenlainen työympäristö.

Humanistia tarvitaan juuri tämän takia monella alalla, sillä pelkkä kielitaito ei riitä kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa. Erityisesti yritysmaailmassa ja valtioiden välisessä toiminnassa tulisi tiedostaa kulttuuriosaamisen tärkeys.

Seppälän mukaan tulkkaus edellyttää ensinnäkin tarkkaavaisuutta. Keskittyminen työhön vaatii taitoa unohtaa kaikki muu tulkkausvaiheessa. Lisäksi työ vaatii hyvää muistia. Tulkin työskentelytapa on kuitenkin yksilöllistä. Kaksi todella hyvää tulkkia voi työskennellä täysin eri tavoin.

– Toinen tulkki voi pitää siitä, että sanotaan hyvin lyhyt pätkä ja tulkki toistaa sen välittömästi. Toinen voi taas haluta kuulla pidemmän pätkän ja saada selvyyden koko ajatuksesta ennen tulkkaamista. Minä pidän tästä jälkimmäisestä työskentelytavasta, mutta se todellakin vaatii hyvää muistia.

Tulkkaustyöhön sisältyy paljon valmistautumista ennen tulkkaustilannetta. Aina työstä saatava korvaus ei kuitenkaan kata kaikkia ”kotiläksyjä”.

– Valmistaudun huolella jokaiseen tulkkauskeikkaani. Asioimistulkkauksissa, jotka ovat siis viranomaistulkkauksia, ongelmana esimerkiksi lääketieteen alalla on se, että etukäteistietoja ei yleensä anneta salassapitosäännösten takia. Oikeudenkäynteihin liittyvissä tilanteissa asioimistulkki onneksi saa ennakkoon luettavakseen materiaalia. Käännän ne jutut itselleni ja etsin vieraat sanat. Joskus tehty työ ei ole millään tavalla suhteessa korvaukseen, mutta se on valitettavan yleistä muissakin kielialan työtehtävissä.

Asioimistulkilla tulee olla kykyä prosessoida asiaa, jotta ei jumitu mahdolliseen yhteen yksittäiseen vieraaseen sanaan, vaan pystyy ilmaisemaan viestin sisällön tarkasti. Tulkin työ on haastavaa myös puheteknisesti. Äänenkäyttö pitää osata, jotta ääni ei petä. Seppälä onkin tyytyväinen, että tuli aikoinaan opiskelleeksi myös puheoppia.

– Tulkin tulee olla ikään kuin papukaija, joka toistaa viestin toisella kielellä tarkasti ja muuttumattomana. Tulkin ammattitaitoon kuuluu myös se, että osaa pitää itsensä erossa asiasta. Tulkkaustilanteessa ei saa ilmehtiä tai antaa aihepiirin vaikuttaa tulkkaukseen. Totta kai oma viestintäni on erilaista silloin kun puhun oikeudessa tuomarille kuin jos puhun päiväkodissa, mutta silti tulkin on oltava aina neutraali. Vastaavasti kääntäjäkään ei tuo teksteihin omia näkökulmiaan tai tunteitaan värittämään.

Erään tulkkauskeikan yhteydessä Seppälä havaitsi, että osapuolet eivät ymmärrä toisiaan yhteiskunnallisista eroista johtuen. Hän kertoi havaintonsa osapuolille ja päätyi lopulta laatimaan aiheesta epävirallisen selvitysraportin Euroopan komissiolle. Tapaus liittyi aikaan, jolloin Tšekin tasavalta kävi EU-jäsenneuvotteluita ja valtion edustajat vierailivat Suomessa tutustumassa sosiaali- ja terveysalan asioihin.

– Kulttuurikonsultaatioita olen tehnyt tuonkin tapauksen jälkeen. Olen esimerkiksi antanut kulttuurivalmennusta yrityksille, jotka ovat laajentaneet toimintaansa Tšekkiin.

Seppälä korostaakin, että pelkällä kielitaidolla ei pitkälle pötkitä. Kielialan ammattilaisen tulee kielen lisäksi tuntea myös kyseisten kielialueiden kulttuuria.

– Humanistia tarvitaan juuri tämän takia monella alalla, sillä pelkkä kielitaito ei riitä kulttuurienvälisessä kommunikaatiossa. Erityisesti yritysmaailmassa ja valtioiden välisessä toiminnassa tulisi tiedostaa kulttuuriosaamisen tärkeys.