Parhaat muistoni liittyvät ehdottomasti laitoksemme kannustavaan ja yhteisölliseen ilmapiiriin. Pienellä laitoksella olimme vähän kuin yhtä perhettä. Meillä oli esimerkiksi paljon opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisiä illanviettoja.

Vierailevien lehtoreiden ansiosta ilmapiiri oli kansainvälinen. Opiskeluaikaani osuivat suuret muutokset slaavilaisella kielialueella ja tunnen itseni etuoikeutetuksi seurattuani niitä niin läheltä. Niin vuoden 1989 vallankumoukset kuin Jugoslavian sotakin tulivat omaan arkeen. Erityisesti Jugoslavian sodan muistan hyvin ravistelevana asiana.

Kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri ulottui myös opintoihin. Tuolloin ei tunnettu yksilöllisiä opinto-ohjelmia, mutta meillä sellaiset käytännössä oli. Maailman muuttuessa myös opintojen sisältöä piti muuttaa teoreettisesta käytännöllisempään suuntaan. Olennainen osa opiskeluaikaani olikin oman aineemme tutkinnon uudistaminen, mihin me opiskelijat aktiivisesti osallistuimme.

Opiskeluaikani oli oikein onnellista, sosiaalista, osallistuvaa, aktiivista ja erittäin hauskaa aikaa. Sen vuoksi sieltä ei malttanut missään tavoiteajoissa poistuakaan, vaan viihtyminen oli pitkää ja perusteellista.