Seitsemän tietokirjakustantamossa viettämäni työvuoden jälkeen jäin vuodeksi perhevapaalle hoitamaan yhdeksänkuista esikoistytärtäni. Tunsin oppineeni työstäni kuvatoimittajana kaiken oleellisen ja kaipasin jotain uutta.

Saatuani maisterinpaperit käteeni työskentelin lyhyissä historiikkiprojekteissa ja toimitin mm. muutaman elokuvafestivaaliohjelmakirjan. Periaatteessa olin kirjoilla jatko-opiskelijana, mutta ainainen rahapula pakotti etsimään töitä. Edita-kustantamo oli 90-luvun puolivälissä lanseeraamassa uutta lukion historian oppikirjasarjaa, jolle etsittiin kuvatoimittajaa. Editalle töitä tehneet opiskelijakaverini suosittelivat minua työhön, johon sain valokuvatutkija Jukka Kukkoselta lyhyen perehdytyksen.

Olin käynyt koko kouluni päiväkodista lukioon ruotsiksi, joten oli luonnollista hakea ruotsinkielistä opiskelupaikkaa. Historiassa minulla oli aina ollut hyvät kouluarvosanat, kiitos Magnus Perret’n, Sibbo gymnasiumin loistavan historianopettajamme, joten ilmoittauduin Helsingin yliopiston Suomen ja Skandinavian historian ruotsinkielisen oppiaineen pääsykokeisiin.

Aktiivisen opiskelijaelämän seurauksena painoni nousi kolminumeroiseksi. Päätin, että joko painosta lähtee 20 kg, vyötäröstä 20 cm tai sitten juoksen maratonin. Maraton osoittautui näistä helpoimmaksi toteuttaa. Huomasin, että säännöllinen treenaus ja juoksuohjelmien noudattaminen sopi minulle. Olen juossut kymmenen maratonia ja lukuisia lyhyempiä kisoja. Parhaimmillaan juoksu on flow-tilaa, jossa itse juoksua ei enää tiedosta vaan etenee kuin putkessa, jossa hengitys, askelrytmi ja maisemat sulautuvat yhdeksi.

Haaveeni on opiskella kokiksi ja juoksuvalmentajaksi, muuttaa Espanjaan ja perustaa siellä ravintola, joka tarjoaa blinejä ja polkujuoksuretkiä.

 

Mika Huovisen yritys Graaf Mika Huovinen arvioi Metsäalan logoja Metsälehdessä