Typografia tarkoittaa kirjaintyyppien valintaa ja käyttöä. Typografiaa ei tuoteta kirjoittamalla tai tekstaamalla vaan valmiita kirjaimia (kirjaintyyppejä) käyttämällä. Suurelle yleisölle se on edelleen melko outo aihepiiri, vaikka elämme joka hetki sen keskellä. Kiinnostusta ja mielipiteitä se kuitenkin herättää.

Toisinaan minulle tarjotaan myös muuta alaani liittyvää työtä – artikkelin tekoa, luennon pitoa, opetusta. Useimmiten tartun tarjouksiin, koska niiden tarkoitus on sama kuin oman työni: tuottaa visuaalisesti parempi ympäristö. Ne kaikki koskevat tiedon järjestämistä loogisempaan, kiinnostavampaan ja helpommin omaksuttavaan muotoon. Niihin kuuluu sopivimpien esimerkkien valitsemista ja epätäsmällisten ilmausten poistamista. Kaikelle sellaiselle on ja tulee olemaan loputon tarve.

Kaksi ensimmäistä lukuvuottani opiskelin limittäin sekä Helsingin yliopistossa että perinteikkäässä Mainosgraafikkojen koulussa, joka tunnettiin paremmin MG-kouluna. Tällaisella yhdistelmällä päivät olivat pitkiä, rikkonaisia ja kestivät usein kellon ympäri. Kolmannesta lukuvuodesta olin pääosan armeijassa ja vasta neljäntenä yksinomaan yliopistossa.

Viidentoista vuoden opintotauon jälkeen aloitin tohtoriopinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Harmikseni sen nimi ehti opintojeni aikana vaihtua Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluksi.

Maailmassa lienee nykyään ainakin 200 000 eri kirjaintyyppiä. Jos niistä kaikista pitäisi valita yksi ainoa kirjain edustamaan sekä kaunista että käyttökelpoista muotoilua tai näytteeksi avaruuden muukalaisille, ottaisin ehdolle Gill Sansin pienaakkosten a-kirjaimen.

Sanojen takana kirjainten keskellä kysytään, miksi erilaisia kirjainmalleja on niin paljon. Miten erilaiset kirjasimet vaikuttavat meihin ja teksteihin?