Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päätin pitää välivuoden. Kesän olin töissä leirintäalueella ja syksyllä pääsin töihin eläinkauppaan. Tiesin, että haen opiskelemaan kulttuurintutkimusta pääaineenani kansatiede, ja siksipä ihanat koulukaverini antoivat minulle syntymäpäivälahjaksi pääsykoekirjan. Keväällä pidin muutaman kuukauden lukulomaa, josta tosin osa kului liftatessa ympäri maata eri festivaaleilla ja bändien keikoilla.

Kotimaisen kirjallisuuden amanuenssi Irja Rane sai Finlandia-palkinnon romaanistaan Naurava neitsyt syksyllä 1996. Olin päärakennuksen 4. kerroksen laitoksilla ja käytävillä erilaisissa tehtävissä pyörinyt vuosikaudet, ja koska olin suhteellisen vapaana, eli apurahalla, hoidin Irjan virkaa kuukauden.

Olen aina laulanut, niin yksin kuin kuorossa. Yliopistossa olin ollut jo tovin ja ehtinyt valmistuakin, kun löysin näistä piireistä sen oman kuoroni eli Akateemisen Laulun vuonna 1994. Silloin kuorossa oli jäseniä toista sataa ja konserteissa laulajia lauteilla melkein saman verran. Tuolloin kuoron perusrepertuaari koostui suurista orkesterisäestyksellisestä teoksista, messuista, oratorioista ja passioista.

Helsingin yliopiston assistenttiyhdistykseen liityin joulukuussa 1992, kun aloitin kansatieteen vs. assistenttina. Vuonna 2005 amanuenssikollega Mervi Naakka-Korhonen sai minut houkuteltua HYT:n eli Helsingin yliopiston tieteentekijöiden hallitukseen, jossa olin vuoteen 2014. Ja siitä alkoi mielenkiintoinen pesti erilaisissa hallintoelimissä muun henkilökunnan edustajana ja luottamusmiehenä: tiedekuntaneuvostossa 2004-, YPJ-arviointiryhmässä varajäsen 2006-, keskusvaalilautakunnan jäsen 2006-, yliopistokollegio jäsen 2009–2013.