Takaisin

Katarina Koskiranta

Salli Katarina Koskiranta
23.1.1962 Helsinki

Filosofian maisteri 1992 (suomalais-ugrilainen kansatiede), Helsingin yliopisto

Amanuenssi, kansatiede ja folkloristiikka 2010-, Helsingin yliopisto

Amanuenssi, kansatiede 2004–2010, folkloristiikka 2004 ja kotimainen kirjallisuus 1997–2004;
Assistentti 1992–1993, tuntiopettaja 1991–1998 ja 2001–2004, kansatieteen laitos;
Toimistosihteeri 1990–1991, kansatieteen laitos, Helsingin yliopisto
Apulaistutkija/tutkija, työväenkulttuuriprojekti 1989–1990 ja 1994–1995, Museovirasto

Kuva: Mika Fedeley
Tekstit: Katarina Koskiranta (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Laulu, varsinkin Akateeminen laulu

Olen aina laulanut, niin yksin kuin kuorossa. Yliopistossa olin ollut jo tovin ja ehtinyt valmistuakin, kun löysin näistä piireistä sen oman kuoroni eli Akateemisen Laulun vuonna 1994. Silloin kuorossa oli jäseniä toista sataa ja konserteissa laulajia lauteilla melkein saman verran. Tuolloin kuoron perusrepertuaari koostui suurista orkesterisäestyksellisestä teoksista, messuista, oratorioista ja passioista.

Kohokohtia akateemisella kuoro-uralla ovat tietysti olleet esiintymiset yliopiston promootioissa: filosofisen tiedekunnan promootioissa olemme laulaneet useasti, kuten myös teologisen ja lääketieteellisen tiedekunnan juhlallisuuksissa. Ainoa puuttuva taitaa olla eläinlääketieteellinen.

​

Yliopiston 375-juhlavuoden kunniaksi saimme maaliskuussa 2015 esittää yhdessä Ylioppilaskunnan Soittajien kanssa yliopiston juhlasalissa harvoin kuullut Jean Sibeliuksen ja Richard Faltinin promootiokantaatit 1890-luvulta.

Akateemisessa Laulussa olen ollut 22 vuotta. Alkuvaiheessa osallistuin aktiivisesti kuoron eli yhdistyksen pyörittämiseen, 3 vuotta olin puheenjohtajana ja 7 vuotta hallituksessa. Nyt emeritana vaan laulan ja nautin hyvästä seurasta ja musiikista!

Ja eihän yksi kuoro riitä mihinkään, pitää olla toinen, vokaaliyhtye Incanto, mutta siellä olen laulanut vasta 10 vuotta.

​

 

Takaisin