Johanna Vakkari
Päivän humanisti

Johanna Vakkari

Johanna Vakkari on nykytaiteeseen, vanhaan italialaiseen taiteeseen ja oppihistoriaan erikoistunut taidehistorioitsija, joka toimii Suomen Lontoon instituutissa taide- ja kulttuuriohjelman päällikkönä. Ennen Lontooseen siirtymistä hän työskenteli Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa ja sitä aikaisemmin opetti ja teki tutkimusta parinkymmenen vuoden ajan Helsingin yliopistossa taidehistorian oppiaineessa. Hän on vastannut myös oman alansa luottamustehtävistä, muun muassa toimimalla Taidehistorian Seuran puheenjohtajana sekä sen julkaisusarjan ja TAHITI-verkkolehden päätoimittajana.

Johanna Vakkari

19.3.1961, Sippola

Filosofian maisteri 1989 (taidehistoria), Jyväskylän yliopisto
Filosofian lisensiaatti 1998 ja filosofian tohtori 2007 (taidehistoria), Helsingin yliopisto
Italian renessanssitaiteen ja taidehistorian historian dosentti 2008, Turun yliopisto
Taidehistorian dosentti 2009, Helsingin yliopisto

Taide- ja kulttuuriohjelman päällikkö 2014–2016, Suomen Lontoon instituutti
Johtaja (vt) 1.10.2014–14.1.2015, Suomen Lontoon instituutti
Suunnittelija 2011–, Kuvataideakatemia, Taideyliopisto
Tutkija 2008–2011, Suomen Akatemian rahoittamassa Helsingin yliopiston hankkeessa A Portrait of Art History, Critical Approaches to Finnish Art History and Historians
Tutkija 2007–2011, NordForskin rahoittamassa pohjoismaisessa tutkijaverkostossa Vision of the Past: Images as Historical Sources and the History of Art History
Taidehistorian mvs. yliopistonlehtori 2009–2010, Helsingin yliopisto
Taidehistorian amanuenssi ja valtakunnallisen tutkijakoulun koordinaattori 2008–2009, Helsingin yliopisto
Taidehistorian mvs. yliopistonlehtori 2005, Helsingin yliopisto
Taidehistorian assistentti 1998–2004, Helsingin yliopisto
Taidehistorian amanuenssi 1997, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tutkimusavustaja 1995–1997, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tuntiopettaja 1995–1998, Helsingin yliopisto
Taidehistorian tuntiopettaja 1994–1998, Helsingin yliopiston Avoin yliopisto

Kuvataideakatemian johtokunnan jäsen 2013, Taideyliopisto
NORDIKin (Nordic Committee for Art History) hallituksen jäsen 2009–
Taidehistorian seuran puheenjohtaja ja Taidehistoriallisia tutkimuksia -julkaisusarjan päätoimittaja 2007–2013 sekä TAHITI-verkkojulkaisun päätoimittaja 2011–2013
Suomen Muinaismuistoyhdistyksen työjäsen 2009–
Taiteiden tutkimuksen laitoksen johtokunnan jäsen 2002–2003, Helsingin yliopisto

Tutkimusalat: nykytaide, nykykoru, taidehistorian historia, metodit ja teoria, taiteentuntemus, vanha italialainen taide

Palkinnot
Kaarlo and Irma Koskimiehen Säätiön väitöskirjapalkinto 2008, Helsingin yliopisto
Opetusteknologia kilpailun kunniamaininta 2002, Helsingin yliopisto

Kuva: Anna Orhanen
Tekstit: Johanna Vakkari (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Suomen instituuttiverkosto ja Suomen Lontoon instituutti

Suhteeni Suomen instituutteihin lähti liikkeelle 1980-luvulla Roomasta. Osallistuin vuonna 1984 Villa Lantessa Jyväskylän yliopiston taidehistorian kurssiin, jonka aiheena olivat varhaiskristillinen ja keskiaikainen arkkitehtuuri ja kuvataide. Omana kohteenani olivat tuolloin varhaiskristilliset katetut hautausmaat kuten esimerkiksi vanha Pietarinkirkko. Myöhemmin työskentelin Suomen Rooman-instituutissa useaan otteeseen stipendiaattina ja taidehistorian kurssien opettajana.

Lue lisää

Moninaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta

Kasvoin kylässä, jossa osa väestöstä oli asunut paikkakunnalla satoja vuosia, osa taas oli Karjalasta muuttaneita evakkoperheitä tai myöhemmin sinne siirtyneitä. Äidinäitinikin suku oli Karjalasta. Identiteetteihin liittyvät kysymykset tulivat tutuksi jo lapsena, vaikka ymmärsinkin asian paremmin vasta myöhemmin. Koulutovereitteni joukossa oli maanviljelijä-, työläis- ja virkamiesperheiden lasten lisäksi myös lastenkodissa asuvia ja romanilapsia. Lisäksi kylässä oli koulukoti, jonka liepeillä saattoi nähdä siellä asuvia ja työskenteleviä poikia. Sosiaalinen tausta ei mielestäni määrittänyt lasten välisiä suhteita.

Lue lisää

Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa

Työskentelin Helsingin yliopiston päärakennuksessa parinkymmenen vuoden ajan ja joinakin kiireisinä aikoina lähes elin siellä. Opin kulkemaan käytävillä iltaisin valoja sytyttämättä. Muistan heinäkuut, jolloin yliopisto oli suljettu, ja päärakennuksen vanhalla puolella tapasi muita yliopistolaisia vain satunnaisesti.

Lue lisää

Haaveita ja hämähäkkejä

Toivon ehtiväni tehdä vielä paljon hyödyllistä, oppia uutta ja käyttää hankkimiani tietoja ja taitoja myös muiden avuksi. Tällä hetkellä lähinnä sydäntäni on taiteen ja kulttuurin tukeminen, mutta tiedän että jossain vaiheessa alan kaivata opettamisen ja tutkimuksen pariin. Haluaisin myös oppia kunnolla Espanjan kielen ja täydentää muuta kielitaitoani.

Lue lisää