Alun perin tutkimukseni ovat koskeneet Pohjois-Venäjän kadonneita uralilaisia kieliä. Väitöskirjaani varten keräsin materiaalia Arkangelin alueen Pinegan piirikunnassa puhutuista venäjän kielen murteista, joissa on runsaasti kuolleista suomalais-ugrilaisista kielistä peräisin olevaa sanastoa. Alueen asukkaista osa pitää itseään tšuudeina, mikä on sama sana, jolla myös osa vepsäläisistä on kutsunut itseään. En löytänyt kovin paljon kuolleiden kielten ja kielenvaihdon vaikutuksia koskevia tutkimuksia, joten jouduin kehittämään metodeja myös itse.

Olen käyttänyt paljon aikaa ja energiaa vähemmistökieliyhteisöjen suojeluun ja kielten elvyttämiseen liittyviin toimiin. Suomalais-ugrilaisen kielipesähankkeen (Suomi-Venäjä-Seura & Suomen kulttuurirahasto) ja suomalais-ugrilaisen kansalaisjärjestöhankkeen yhteydessä olen matkustellut ympäri Venäjää ja yrittänyt saada ihmiset ymmärtämään, että monikielisyys on tärkeää ja että yksikielinen venäjänkielisyys ei merkitse menestystä vaan taantumusta. Olen puhunut monille yleisöille siitä, miten eri kielet panevat ihmisen ajattelemaan eri tavoin, ja miten monesti halveksitut vähemmistökielten puhujat ovat itse asiassa koko maailman yhteinen aarre, jonka edessä pitäisi ottaa hattu päästä, kulttuuriperinnön runsauden ja vaihtelevuuden kantajia.

Kaikki paras Helsingin yliopistossa liittyy ihmisten kohtaamisiin, viipyilevään, päämäärättömään keskusteluun eri alojen ihmisten välillä, kahvihuoneisiin, juhliin. Siksi on kauheaa, että yliopisto on siellä ollessani muutettu tulostehtaaksi.

Haaveilen siitä, että maassa puhuttaisiin sivistyksestä, moniäänisyydestä, traditiosta, luovuudesta ja oivaltamisesta, sen sijaan, että puhutaan rahasta, optimoinnista ja innovaatiosta. Elämme aikaa, jolloin vapaa tiede on kovan paineen alla. On jopa mahdollista, että se katoaa yliopistoista kokonaan. Tällöin se tulee säilymään yksityisissä instituuteissa ja protestiliikkeenä, kylähullujen hommana. Tässä ei sinänsä ole tieteen historiassa mitään uutta. Keskiaikana tiede kukoisti luostareissa, Itä-Euroopan totalitarismissa se kukoisti kahviloissa ja kädestä käteen levinneissä kirjoituksissa.

Yleisradion toimittaja Niina Mäkeläinen haastattelee kielitieteilijä Janne Saarikiveä Suomen sukukielten tutkimuksen tekemisestä ja asioiden hahmottamisesta kielen kautta. Ohjelma on julkaistu 20.7.2013 ja se on kuunneltavissa Yle Areenasta.

Yle Radio 1:n Tienviittoja-henkilökuvasarjassa tavataan ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten elämään tieteen tai taiteen saralla tekijänä, tutkijana tai toimijana.

Tähän artikkeliin olemme koonneet otoksen Janne Saarikiven tuoreimmista kolumneista ja muista verkkokirjoituksista.