Syksyllä 1977 lampsin tutorini opastuksella dekaanin Tervetuloa yliopistoon -tilaisuuteen. Järkytyksekseni kuulin, että meistä humanisteista 87 prosenttia päätyisi opettajiksi, 3 prosenttia muihin ammatteihin ja 10 prosenttia kotirouviksi. Olisi siis viisasta varmistaa selusta ja hankkia opettajan pätevyys. Tavoitteeksi kuitenkin asetin, että johonkin muihin tehtäviin päätyisin.

Muistan kertoneeni opiskelutovereilleni, että olin saanut töitä Nokiasta. Heidän ensimmäinen kysymyksensä oli: "Koska muutat?" Nokia oli tuolloin monialayritys, jonka liikevaihdosta puolet tuli Suomesta ja puolet ulkomailta. Yhtiö tunnettiin lähinnä vessapaperista, saappaista ja renkaista. Niitä tehtiin Nokian kaupungissa.

Vanha perinteinen Nokia uudistui 1990-luvulla moderniksi tietoliikenneyritykseksi, joka valloitti maailmaa. 1990-luvun taloudellisen kriisin jälkeen yhtiö lähti matkapuhelinverkkojen ja -puhelinten myötä kasvuun. Olimme tietoliikenteen eturintamassa ja pääsin kokemaan, miten Nokia ja sen matkapuhelimet levisivät kaikkialle. Nokiasta tuli hyvä käyntikortti suomalaisille.

Vuonna 2011 siirryin Finnairin sinivalkoisiin riveihin keskelle lentoliikenteen rakennemuutosta. Viimeisen viiden vuoden aikana viestintää on toimialan rakennemuutosten vuoksi riittänyt. Nyt rakennamme uutta kasvua ja mietimme, miten tarjota matkustajille paras pohjoismainen asiakaskokemus.

Muistiini on jäänyt hyvin anekdootti, joka on myöhemmin vaikuttanut vahvasti siihen, miten töihin ja suorituksiin suhtaudun: Jonotimme tenttimerkintöjä Valtionarkiston johtajan Martti Ruudun pitämän Suomen historian kurssin jälkeen. Jonossa edelläni ollut opiskelija ei halunnut opintokirjaansa merkintää tentistä, koska oli suorittanut sen alimmalla hyväksyttävällä arvosanalla eli ykkösellä.

Viestintätiimiini kuului kerran eräs nuori skottitiedottaja, joka juhlissa isoäitinsä oppien mukaan ennusti tulevaisuutta kädestämme. Minulle hän kertoi, että tulisin tekemään töitä pitkään.