Muistan kertoneeni opiskelutovereilleni, että olin saanut töitä Nokiasta. Heidän ensimmäinen kysymyksensä oli: "Koska muutat?" Nokia oli tuolloin monialayritys, jonka liikevaihdosta puolet tuli Suomesta ja puolet ulkomailta. Yhtiö tunnettiin lähinnä vessapaperista, saappaista ja renkaista. Niitä tehtiin Nokian kaupungissa.

Silloinen pääjohtaja Kari Kairamo arvosti viestintää ja ymmärsi, että pieni ja tuntematon Nokia voisi parantaa asemiaan kansainvälisillä markkinoilla viestinnän avulla. Siksi siihen panostettiin. Pääsin siis opettelemaan viestintää yritykseen, jolla oli halua ja mahdollisuuksia kunnianhimoiseen, tavoitteelliseen viestintään.

Viestintäosastolla käytimme tuolloin tekstinkäsittelykoneita, faksi oli juuri yleistymässä ja pörssitiedotteet oli lähetettävä telexillä. Oman työnsä tulokset näki seuraavan päivän lehdestä tai Ylen iltauutisista. PC:t alkoivat kuitenkin Nokian MikroMikkojen myötä yleistyä ja yhtiön sisäinen smail-sähköposti mullisti maailmaamme. Ensimmäinen käsipuhelin - valtavan kallis - lanseerattiin vuoden 1986 syksyllä. Tekstareita sillä ei kuitenkaan vielä pystynyt lähettämään.

Kun nykyisin kuvailen urani alkuaikoja, tunnen itseni dinosaurukseksi, niin radikaali on viestintäteknologian muutos ollut.