Muistiini on jäänyt hyvin anekdootti, joka on myöhemmin vaikuttanut vahvasti siihen, miten töihin ja suorituksiin suhtaudun: Jonotimme tenttimerkintöjä Valtionarkiston johtajan Martti Ruudun pitämän Suomen historian kurssin jälkeen. Jonossa edelläni ollut opiskelija ei halunnut opintokirjaansa merkintää tentistä, koska oli suorittanut sen alimmalla hyväksyttävällä arvosanalla eli ykkösellä.

Siihen varsin kokenut Martti Ruutu totesi: - Miksi ette ottaisi ykköstä. Suoritushan on hyväksytty. Ei teiltä kukaan koskaan tule kysymään, mitä te tästä kurssista saitte. Ei luultavasti sitäkään, millaisen kokonaisarvosanan te Suomen historiasta saitte. Tuskin kysytään sitäkään, millainen gradunne oli. Ottakaa tämä tenttimerkintä ja panostakaa sitten seuraavaan kurssiin vähän enemmän.

Martti Ruudulta opin, että on parasta katsoa eteenpäin ja oltava ajoittain armollinen itselleen. On mietittävä, priorisoiko aikaa vai laatua ja millä asioilla loppujen lopuksi on merkitystä.