Adolf Ivar Arwidsson syntyi vuonna 1791 Padasjokelaisen kappalaisen poikana. Perhe muutti myöhemmin Laukaaseen, kun isä nimitettiin sikäläiseksi kirkkoherraksi. Arwidsson koki lukioikäisenä vuosien 1808–1809 Suomen sodan ja sen jälkimainingit, jotka koettelivat Laukaan pitäjää. Nämä kokemukset vaikuttivat merkittävästi hänelle myöhemmin ominaisiin Venäjän vastaisiin mielipiteisiin.

Kun Adolf Ivar Arwidsson poliittisen kirjoittelunsa takia lähti maanpakoon Ruotsiin vuonna 1823, kumouksellinen maine oli jo kiirinyt hänen edelleen. Virkaa tai työtä ei Ruotsin varovaisen ulkopolitiikan takia tahtonut löytyä, joten Arwidsson joutui elättämään itsensä sekalaisilla kirjoitustöillä. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai Ruotsin kansalaisuuden ja pääsi henkilökohtaisten suhteidensa avulla Kungliga biblioteketin amanuenssiksi.

Paremmin poliittisena kirjoittajana tunnettu Adolf Ivar Arwidsson harrasti opiskeluajoistaan lähtien runoutta. Hänen varhaisin tunnettu runonsa on Lifvets svärmeri vuodelta 1813. Alkuun Arwidssonin runot käsittelivät ihannoiden huoletonta elämää ja nautintoja. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen runoutensa aiheet vaihtuivat poliittisiksi.