Adolf Ivar Arwidsson syntyi vuonna 1791 Padasjokelaisen kappalaisen poikana. Perhe muutti myöhemmin Laukaaseen, kun isä nimitettiin sikäläiseksi kirkkoherraksi. Arwidsson koki lukioikäisenä vuosien 1808–1809 Suomen sodan ja sen jälkimainingit, jotka koettelivat Laukaan pitäjää. Nämä kokemukset vaikuttivat merkittävästi hänelle myöhemmin ominaisiin Venäjän vastaisiin mielipiteisiin.

Alun perin Arwidsson haaveili upseerin urasta. Hän päätyi sen sijaan Kuninkaallisen Turun Akatemian ylioppilaaksi vuonna 1810. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi neljä vuotta myöhemmin. Isä toivoi pojastaan pappia, mutta Arwidsson suuntautui lopulta yleiseen historiaan. Tohtorinväitöskirja Ingeni romantici, aevo medio orti, expositio historica (Historiallinen esitys keskiajalla syntyneen romantiikan hengestä) valmistui vuonna 1817, ja Arwidsson nimitettiin yleisen historian dosentiksi.

Pohjimmiltaan Arwidsson oli romantikko. Hän oli historian alalla kiinnostunut löytämään puhtaita ja vilpittömiä suurmiehiä ja näiden sankaritekoja. Arwidssonin suurin ihailun kohde oli Kaarle XII, jonka jälkeiseen historiaan hän ei paneutunut, koska Ruotsin suurvallan tuho teki hänet ”niin masentavan surulliseksi”.

Arwidsson matkusti Ruotsiin tapaamaan sikäläisiä kansallisromantiikan merkkihenkilöitä vuonna 1816. Hän tutustui runoilijoihin, Kungliga biblioteketiin ja sen virkailijoihin. Saatuaan väitöskirjansa valmiiksi Arwidsson matkusti vuotta myöhemmin uudemman kerran Ruotsiin. Tällä kertaa hän perehtyi islannin kieleen ja solmi taas tulevaisuuden kannalta tärkeitä siteitä, erityisesti kruununprinssin sisäpiiriläiseen Per Adam Wallmarkiin.

Ruotsissa Arwidsson sai paljon kansallisromanttisia virikkeitä. Palattuaan Suomeen hän ryhtyi patrioottiseen poliittiseen kirjoitteluun tavoitellen ylioppilasjohtajan asemaa. Hän kirjoitti kärkevää ja radikaalia yhteiskuntakritiikkiä useisiin suomalaisiin ja ruotsalaisiin lehtiin, kunnes vuonna 1821 perusti oman poliittisen Åbo Morgonblad -lehtensä.

Arwidsson kirjoitti Suomen valtiosta, kansasta ja kansalaisista ja katsoi Venäjän uhkaavan kansakunnan tulevaisuutta. Hän vaati painovapautta ja julkista keskustelua, koska koki niiden olevan välttämättömiä edellytyksiä kansalaistoiminnalle. Samalla hän vaati ensimmäisten joukossa suomen kielen kehittämistä ja suomalaisen kansallismielen synnyttämistä.

Kärkkäät poliittiset kirjoitukset johtivat kohuun. Arwidssonista keskusteltiin niin Turussa kuin Pietarissa. Useat suuruhtinaskunnan ja akatemian korkeat virkamiehet alkoivat vaatia Arwidssonin erottamista akatemian palveluksesta. He olivat samaa mieltä monista Arwidssonin näkemyksistä, mutta tämän kumouksellinen ajatustensa esittämistapa ja ruhtinasvallanvastaisuus huolestuttivat heitä.

Arwidsson erotettiin akatemian palveluksesta vuonna 1822, vain puolentoista vuoden poliittisen agitoimisen jälkeen. Hän joutui lähtemään maanpakoon Ruotsiin seuraavana vuonna.

Lähteet

• Kari Tarkiainen, Arwidsson, Adolf Ivar, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.8.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Sverker Ek, Adolph Ivar Arwidsson, Svenskt biografiskt lexikon -verkkojulkaisu. Viitattu 4.8.2015.
• Adolf Ivar Arwidsson, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.8.2015.