Takaisin

Eila Pennanen

Säde Eila Talvikki Pennanen
8.2.1916, Tampere – 23.1.1994, Tampere

Filosofian kandidaatti 1940, Helsingin yliopisto
Kirjastotutkinto 1947

Kirjailija, kriitikko, kääntäjä
Arkistonhoitaja, mainostoimittaja, kirjastonhoitaja 1943–1952, WSOY
Toimitussihteeri 1952–1957, Parnasso
Luennoi kirjallisuuden suomentamisesta Helsingin yliopistossa 1967–1978.

Kirjallinen tuotanto

Kunnianosoitukset
Väinö Linnan palkinto 1990
Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 1990
Kiitos kirjasta -mitali 1969
Pro Finlandia 1968
Aleksis Kivi -palkinto 1965
Mikael Agricola -palkinto 1962, 1971
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1954, 1971, 1973, 1980, 1986, 1988
Valtion kirjallisuuspalkinto 1946, 1949, 1955, 1962, 1964
Kalevi Jäntin palkinto 1945

Kuva: WikimediaCommons
Teksti: Tomas Sjöblom

Terävä kriitikko ja tehokas kääntäjä

Eila Pennasesta tuli kirjallisuuslehti Parnasson toimitussihteeri vuonna 1952. Tässä toimessa avautui mahdollisuus tutustua eurooppalaisen kirjallisuuden uusimpiin virtauksiin. Pennanen otti tehtäväkseen tuoda näitä virtauksia suomalaisen yleisön tietouteen myös kriitikkona ja kääntäjänä.

Pekka Tarkan mukaan Pennanen oli kulttuurikriitikkona ”ankara ja tuittupäinen”. Hän otti kantaa moneen, ja ilmoitti hyvin selvästi mikä oli mielestään hyvää ja mikä huonoa. Pennanen lopetti Parnasson palveluksessa ja siirtyi vapaaksi kirjailijaksi, kriitikoksi ja kääntäjäksi vuonna 1957. Hänestä tuli erittäin arvostettu, jopa pelätty, kirjallisuuskritiikin johtohahmo. Pennasen kriitikonura jatkui aina 1990-luvulle asti.

Paitsi kirjailijana ja kriitikkona, Pennanen kunnostautui myös kääntäjänä. Hänen ensimmäinen suomennoksensa, Edith Unnerstadin Näkinkenkätalo, ilmestyi vuonna 1950. Yli nelikymmenvuotisella kääntäjänurallaan hän suomensi muun muassa Jane Austenin, George Orwellin, ja Tove Janssonin teoksia. Suomennettujen teosten genreskaala oli valtava, käsittäen kaikkea romaaneista kuunnelmiin ja kirjallisuuden teoriaan.

Pennanen oli aikansa tuotteliaimpia kääntäjiä yli sadalla suomennoksellaan. Hänen aktiivisuutensa ei kuitenkaan rajoittunut omaan käännöstuotantoon, vaan hän opetti suomentamista yliopistossa ja lukuisissa seminaareissa. Pennanen rohkaisi myös aloittelevia kääntäjiä ja auttoi heitä pääsemään käännöstyön alkuun. Esimerkiksi tunnetuimpien käännöstensä joukkoon kuuluvan J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogian käännöstyöhön hän otti mukaan silloisen opiskelijansa Kersti Juvan.

Sekä kirjallisuuskriitikkona että kääntäjänä Pennanen oli uranuurtaja ja aikansa näkyvimpiä hahmoja. Hän osallistui myös molempien alojen tutkimukseen muun muassa teoksessa Suomen kirjallisuus (1970). Lisäksi hän pyrki johdonmukaisesti välittämään tietämystään ja taitojaan eteenpäin seuraavalle kirjallisuusalan sukupolvelle. Eila Pennasen panosta aikakautensa maailmankirjallisuuden tuomiseen suomalaisten ulottuville tuskin voi liioitella.

Eila Pennanen ja Kersti Juva WSOY:n kesäseminaarissa 80-luvun alussa.​​​ Kuva: Kersti Juvan yksityisarkisto.​​
Eila Pennanen ja Kersti Juva WSOY:n kesäseminaarissa 80-luvun alussa.​​​ Kuva: Kersti Juvan yksityisarkisto.​​

Lähteet

Takaisin