Asko Parpola

Asko Heikki Siegfried Parpola
12.7.1941, Forssa

Filosofian kandidaatti 1963, lisensiaatti 1966, tohtori 1968, (Sanskrit ja vertaileva indoeuroopalainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto

Indologian professori emeritus ja dosentti, Helsingin yliopisto 2005–

Tutkija, Pohjoismaiden Aasia-instituutti (Centralinstitut for Nordisk Asienforskning), Kööpenhamina 1968–1972
Vs. sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen professori, Göteborgin yliopisto 1972
Nuorempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1972–1974
Vanhempi tutkija, Suomen Akatemian Humanistinen toimikunta 1974–1981
Vs. uskontotieteen professori, Helsingin yliopisto 1977
Indologian henkilökohtainen professori, Helsingin yliopisto 1982–2004
Vieraileva tutkija, Churchill College, University of Cambridge 1987
Vieraileva tutkija, Institute for Research in Humanities, Kyoto University 1999
Vieraileva tutkija, Research Institute for Humanity and Nature, Kyoto 2006
Hermann Collitz -professori, Summer Institute of Linguistics, Linguistic Society of America/Stanford University 2007

Tutkimusteemat
Vedan (Intian vanhimman tunnetun kirjallisuuden ja uskonnon) tutkimus
Indus-kulttuurin arvoitukset: kirjoitus, kieli ja uskonto
Arjalaisten (indoiranilaisten) kielten esihistoria arkeologian ja kielihistorian valossa

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Palkinnot ja erityissaavutukset
Helsingin yliopiston pro gradu -palkinto 1963
Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritari 1990
Alfred Kordelinin säätiön elämäntyöpalkinto 2003
Suomen Leijonan komentaja
M. Karunanidhi Classical Tamil Award 2009
American Oriental Societyn kunniajäsen 2012
Intian presidentin Citation of Honour in Sanskrit Studies 2015

Kuva: Juri Ahlfors
Teksti: Asko Parpola ja Olli Siitonen (toim.)

Indus-kulttuurin arvoituksia ratkomassa

Ystäväni Seppo Koskenniemi kysyi 1964 haluaisinko kokeilla tietokonetta johonkin tutkimustehtävään. Lineaari-B-kirjoitus oli 1952 voitu tulkita ilman käännöksiä, tutkimalla merkkien sekvenssejä, esiintymätiheyttä ym. Tietokone helpotti tällaisen aineiston keruuta Indus-kulttuurin selvittämättömästä kirjoituksesta, josta nyt tuli harrastuksen kohde. Assyriologi-veljeni Simo Parpola toi hankkeeseen Lähi-idän ja sen kirjoitusjärjestelmien tuntemuksen. Muutimme 2500 lyhyttä tekstiä numeroiksi, ja tulostuslistoihin piirsimme numeroiden ylle Indus-merkit.

Oletimme, että kyseessä on dravida-kieleen pohjautuva sana/tavu-kirjoitus. Selvityksen alkuun pääsimme kun opettajani Pentti Aalto kannusti yrityksiin lukea joitain merkkejä. Varomattomasti laatimiani ensiraportteja (1969–1970) arvosteltiin myönteisesti ja kielteisesti; kritiikki auttoi karsimaan virheitä, muttei lannistanut.

Julkaisimme ensimmäisen Indus-merkkien konkordanssin 1973 ja Kimmo Koskenniemen kanssa parannetun version 1979–1982. Teokset sisältävät 400 julkaisematonta tekstiä, jotka löysin Pakistanin ja Intian museoista 1971. Panin 1973 alulle Indus-sinettien ja -tekstien kv. valokuvajulkaisun, josta on ilmestynyt kolme suurta nidettä vuosina 1987, 1991 ja 2010. Suomesta projektiin ovat osallistuneet Virpi Hämeen-Anttila ja Petteri Koskikallio ja sekä valokuvaajat Erja Lahdenperä, Jyrki Lyytikkä, ja Arto Vuohelainen.

1994 ilmestyneessä kirjassani Deciphering the Indus script olen kehitellyt pitemmälle alkuvuosien ajatuksia. Selvitystä olen senkin jälkeen voinut jatkaa: uusin näkemykseni sisältyy teokseeni The Roots of Hinduism (2015), jota on tukenut BAULT.