Kokkolalaisen laivanvarustajan ja liikemiehen poika Otto Donner opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa suomen kieltä ja modernia kirjallisuutta. Lisäksi hän opiskeli omatoimisesti sanskritia. Donneria kiehtoi M.A. Castrénin aloittama suomalais-ugrilaisten kielten vertaileva tutkimus.
Donner väitteli tohtoriksi intialaisia ja suomalaisia maailmanluomisselityksiä käsitelleellä teoksella vuonna 1863. Väitöskirja hyväksyttiin, vaikka Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden napakkasanainen professori August Ahlqvist kritisoi väitöstutkimusta ankarasti.
Väitöskirjan jälkeen Donner keskittyi sanskritin ja kielitieteen opintoihin Berliinissä, Tübingenissä, Pariisissa ja Lontoossa. Ulkomailla ollessaan hän teki myös tutkimustyötä ja julkaisi tutkimustuloksiaan. Esimerkiksi vuonna 1870 julkaisemansa intialaisia kuolemankultteja ja uhrirituaaleja koskeva tutkimus perustui aiemmin tuntemattomaan kirjalliseen lähdeaineistoon. Julkaisujensa ansiosta Donnerista tuli Wilhelm Laguksen aloitteesta – Ahlqvistin vastustuksesta huolimatta – Suomen ensimmäinen sanskritin ja vertailevan kielentutkimuksen dosentti (1870) ja alan ylimääräinen professori (1875).
Donnerista kehkeytyi vuosisadan vaihteen merkittävin kansallisten tieteiden ja Aasian kulttuurien tutkimuksen organisaattori. Taustavaikuttimeksi voidaan nähdä suomenmielisen liberaalipolitiikan halu kohottaa Suomi tieteellisen tutkimuksen avulla maailman tietoisuuteen. Donnerin ansiot olivat etenkin laajakantoisten kenttätutkimusten organisoinnissa ja yhteydenpidossa kansainvälisiin tutkijaverkostoihin. Hän oli vahvasti mukana perustamassa Suomalais-Ugrilaista Seuraa vuonna 1883 ja laajensi seuran toiminnan koskemaan myös Turkin ja Kiinan kulttuureita.
Tutkimustyön ohessa Otto Donner oli innokas kielitieteen opettaja yliopistossa. Monet myöhemmät kielitieteilijät ovat olleet hänen oppilainaan, esimerkiksi suomen kielen tutkija Emil Nestor Setälä, altailaisen kielitieteen professoriksi päässyt Gustaf John Ramstedt, suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professoriksi yltänyt Heikki Paasonen, mansin kielen tutkija Artturi Kannisto, kielitieteilijä Julio Reuter ja Oton oma poika samojeditutkija Kai Donner.
Aikakautensa yliopistomiesten tavoin Donner osallistui myös yhteiskuntapolitiikkaan. Hän oli maltillinen suomenmielinen liberaali, mutta siirtyi kieliriitojen puhjettua ruotsinmielisten riveihin. Valtiopäivillä hän oli ensin yliopiston ja sitten papiston valitsemana edustajana vuosina 1887–1905. Donner toimi Leo Mechelinin senaatissa kirkollisasiain toimituskunnan päällikkönä, joka vastaa nykyisen opetusministerin tehtävää, vuosina 1905–1908. Tieteen ja politiikan ohella hänen kerrotaan olleen kiinnostunut musiikista, taiteesta ja luonnosta.
Lähteet
