Takaisin

Mika Waltari

Mika Toimi Waltari
19.9.1908, Helsinki – 26.8.1979, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1929 (teoreettinen filosofia, estetiikka ja nykykansain kirjallisuus), Helsingin yliopisto.

Kirjailija, käsikirjoittaja, suomentaja

Kirja-arvostelija 1932–1942, Maaseudun tulevaisuus
Toimitussihteeri 1936–1938, Suomen Kuvalehti
Kirjallinen toimittaja 1937–1938, Yleisradio
Valtion tiedotuslaitoksen palveluksessa 1939–1944
Suomen Akatemian jäsen 1957–1978

Kunnianosoitukset
Turun yliopiston kunniatohtori 1970
Suomen kirjailijaliiton kunniajäsen 1960
Pro Finlandia 1952
Valtion kirjallisuuspalkinto 1933, 1934, 1936, 1949 ja 1953
Aleksis Kiven rahaston kunniapalkinto 1947

Mika Waltarin tuotanto

Kuva: WikimediaCommons
Tekstit: Tomas Sjöblom ja Lauri Lönnström

Waltari ja Tulenkantajat

Tulenkantajat oli 1920-luvulla aktiivisesti toiminut löyhä kirjailija- ja taiteilijaryhmä. Ryhmän yhdistävänä tekijänä toimi Nuoren Voiman Liitto, joka vuonna 1922 julkaisi Tulenkantajat -nimisen runoalbumin. Juuri tulenkantajien parissa Mika Waltari tutustui aikansa johtaviin kirjailijoihin ja nuoriin kirjailijalupauksiin.

Vallitseva mieliala tulenkantajien parissa oli vapautunut ja välitön. Sitä leimasi usko ihmisyyteen ja suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen sekä kiinnostus uusiin kirjallisuuden ja taiteen ilmiöihin. Tulenkantajat halusivat eurooppalaistaa takapajuiseksi katsomaansa suomalaista kirjallisuutta. Ryhmä tunnetaan etenkin suomalaisen lyriikan uudistamisesta, mutta monet ryhmän kirjailijoista keskittyi 1920-luvun lopulla enemmän romaanimuotoon.

Waltari katsoi pitkään olevansa ennen kaikkea runoilija. Hän oli aidossa tulenkantajahengessä kiinnostunut muun muassa koneromantiikasta. Waltari julkaisikin vuonna 1928 Olavi Paavolaisen kanssa koneromanttisen runokokoelman Valtatiet. Myöhemmin Paavolaisesta tuli yksi Waltarin teosten ahkerimmista kriitikoista. Tulenkantajatoveri ivaili Waltarin tuotteliaisuudelle muun muassa vuoden 1931 pamfletillaan Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa.

Tulenkantajilla oli osansa Waltarille tyylinsä löytämisessä. Hän kirjoitti tulenkantajakautensa alkupuolella enimmäkseen runoja. Osittain tulenkantajiin vaikuttaneen Joel Lehtosen ja osittain muiden tulenkantajien innoittamana Waltari kuitenkin siirtyi 1920-luvun loppupuolella kirjoittamaan lähinnä proosaa. Proosan saralla Waltari tekikin suurimman elämäntyönsä.

Waltarin läpimurtoteos Suuri illusioni (1928) ilmestyi hänen vielä ollessa aktiivisesti tulenkantajiin yhteydessä. Irtautuminen tulenkantajien ryhmästä tapahtui 1920-luvun lopussa, kun ryhmä muutenkin oli hajoamassa.

Kuva: WikimediaCommons.​
Kuva: WikimediaCommons.​

Lähteet:

  • Panu Rajala, Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset, Helsinki 2008.
  • Markku Envall, Mika Waltari, Lasipalatsin mediakeskus. Viitattu 4.3.2015.
  • Markku Envall, Waltari, Mika. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.3.2015.
  • Risto Niemi-Pynttäri, Tulenkantajat ja 1920-luvun vapaat rytmit, Jyväskylän yliopiston Koppa-verkkojulkaisu. Viitattu 3.3.2015.
  • Mika Waltari, Wikipedia-verkkojulkaisu, Viitattu 4.3.2015
  • Tulenkantajat, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 3.3.2015.
Takaisin