Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Matthias Akiander teki merkittävän tutkijanuran niin kielimiehenä kuin historioitsijana. Loppututkinnon puutteesta huolimatta hän sai arvostusta akateemisessa maailmassa ja työskenteli suomen kielen edistämiseksi sivistys- ja kirjakielenä.

Akiander laati ensimmäisen oppikirjansa jo vuonna 1831 toimiessaan toista vuotta Helsingin triviaalikoulun venäjän kielen opettajana. Kyseessä oli ruotsinkielinen venäjän aapiskirja, jota neljä vuotta myöhemmin seurasi venäjän kielioppi. Sen suomenkielinen painos julkaistiin vuonna 1864.

Historiasta Akiander kiinnostui jo Viipurin piirikoulussa, innostavan Evert-opettajan ansiosta. Venäjän kielen taitoinen Akiander toi merkittävän panoksen historian alalle jo vuonna 1848 julkaisemalla laajan kokoelman ruotsinnoksia venäläisistä aikakirjoista.

Suurimman työnsä historian alalla Akiander teki Suomen uskonnollisten liikkeiden tutkimuksessaan, johon hän ryhtyi keräämään aineistoa viimeistään 1850-luvun vaihteessa. Aineisto todettiin erittäin arvokkaaksi ja yliopisto päätti rahoittaa sen julkaisemisen kokonaisuudessaan Akianderin selityksillä ja huomautuksilla. Suurteos Historiska upplysningar om de religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider ilmestyi seitsemässä osassa vuosina 1857–1863.

Kirkkohistorian saralla Akiander julkaisi myös muun muassa laajan paimenmuiston Suomen itäisestä hiippakunnasta, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift (1868–1869) sekä selvityksen Vanhan Suomen lahjoitusmaiden synnystä, oloista ja juridisesta luonteesta (1864).

Akiander työskenteli myös kehittääkseen suomen kieltä sivistys- ja kirjakieleksi. Jo 1840-luvulla hän hahmotteli kirjeessä Elias Lönnrotille täysin suomenkielisen korkeamman oppilaitoksen perustamista. Ajatus toteutui, mutta vasta kun Jyväskylän lyseon lukio perustettiin vuonna 1858 ja Jyväskylän opettajaseminaari vuonna 1863. Akiander koki suomenkielisten oppikirjojen puutteen ongelmaksi, minkä lieventämiseen vaikutti julkaisemalla Lukemisen alku-opin vuonna 1850 ja Kirjoittamisen alku-opin vuonna 1851.

Suomen kielen aseman parantamiseksi Akiander osallistui myös kirkon kielen kehittämiseen. Hän tarkasti ja paranteli suomen kieltä virsikirjassa vuonna 1846, pappien käsikirjassa vuonna 1848 ja katekismuksessa vuonna 1852. Akiander sai myös kiitosta Uuden testamentin suomen kielen korjaamisesta (1852). Muun muassa Georg Zacharias Forsman ylisti Akianderin korjattua laitosta sanoilla ”puhtain suomennos pyhistä kirjoista”.

Lähteet

• Georg Luther, Akiander, Matthias, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 3.9.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Matthias Akiander, verkkojulkaisu. Viitattu 3.9.2015.
• Matthias Akiander, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 3.9.2015.

Artikkelissa esiintyvä lainaus on haettu yllä mainitusta Kansallisbiografian artikkelista.