Leo Mechelin
Päivän humanisti

Leo Mechelin

Leo Mechelin muistetaan etenkin suorasukaisena Suomen autonomian puolustajana. Hän osallistui ahkerasti valtiopäivätoimintaan kahden eri säädyn edustajana ja jatkoi toimintaa myös eduskunnassa. Ensimmäiseen yliopistotutkintoonsa Mechelin opiskeli estetiikkaa ja kirjallisuutta. Myöhemmin hän vaihtoi oikeustieteen alalle, jossa hän toimi myös professorina. Talousasioista kiinnostunut Mechelin pyrki parantamaan Suomen talouden edellytyksiä muun muassa kehittämällä veronkantoa ja talvimerenkulkua.

Leo Mechelin

Leopold Henrik Stanislaus Mechelin
24.11.1839, Hamina – 26.1.1914, Helsinki

Filosofian kandidaatti, maisteri (estetiikka, kirjallisuus) 1860, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Molempain oikeuksien kandidaatti 1864, lisensiaatti, tohtori 1873, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Kameraali- ja politialainopin sekä valtio-oikeuden professori 1874–1882
Talousoikeuden ja kansantaloustieteen vt. professori 1877–1882, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Valtiovaraintoimituskunnan apulaispäällikkö 1882–1888
Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö 1888–1890
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja 1905–1908

Ruotsalaisen Kansanpuolueen kansanedustaja (Uudenmaan läänin vaalipiiri) 1910–1913
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja 1910, 1913
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1878, 1891–1899; puheenjohtaja 1875, 1876, 1878, 1892–1899

Suomen Yhdyspankin johtokunta 1867–1872, 1893–1896, hallintoneuvosto, varajäsen 1874–1878, puheenjohtaja 1898–1903
Nokia Ab:n hallitus 1871–1882, 1913–1914, puheenjohtaja 1898–1903
Suomen taideteollisuusyhdistys, puheenjohtaja 1882–1883
Ekonomiska samfundet, puheenjohtaja 1894
Suomen Talousseura, puheenjohtaja 1896–1899
Suomen taideyhdistys, puheenjohtaja 1896–1903

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Riis Charles & co. CC BY-ND 4.0
Tekstit: Tero Juutilainen

Lakien kautta itsenäisyyteen

Leo Mechelin kirjautui Helsingin yliopistoon heti suoritettuaan ylioppilastutkinnon. Hän oli kiinnostunut humanistisista aineista, etenkin estetiikasta ja kirjallisuudesta, mutta päätyi tekemään saman ratkaisun kuin J.K. Paasikivi ja P.E. Svhinhufvud hieman myöhemmin: hän vaihtoi ensimmäisen tutkinnon jälkeen lakiopintojen pariin virkamiesuran toivossa. Oikeustieteen opinnot muodostivatkin hänen myöhemmille kannanotoilleen merkittävän perustan. Opiskelupiireissä Mechelinillä oli hyvä maine.

Lue lisää