Kirsti Manninen
Päivän humanisti

Kirsti Manninen

”Kahdesta pahasta valitsen aina sen, jota en ole ennen kokeillut.” Tämä Mae Westin tokaisu viitoittaa myös Kirsti Mannisen uraa. Hän on tutkinut mm. Akateemista Karjala-Seuraa, pakinoita ja naistenviihdettä ja kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja, tietokirjoja, dekkareita, romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja ja televisiosarjoja. Juuri nyt hän työstää musikaalia.

Kirsti Manninen

Kirsti Marjatta Manninen (o.s. Aukia)
22.10.1952, Seinäjoki

Filosofian kandidaatti 1978, lisensiaatti 1978, tohtori 1987 (kotimainen kirjallisuus), Helsingin yliopisto

Vapaa kirjailija ja käsikirjoittaja 1983-

Kotimaisen kirjallisuuden dosentti 1988­-, Helsingin yliopisto
Mäntsälän pitäjänhistorian kirjoittaja 1978–1982
Historian tuntiopettaja 1974–1978, Järvenpään yhteiskoulu

Julkaisut, palkinnot ja erityissaavutukset:
Tietokirjoja, romaaneja, lasten- ja nuortenkirjoja, käsikirjoituksia
Maaseutumitali 1994 (Maaseutukeskusten Liitto)
Tirkistys tulevaisuuteen -palkinto 2000 (Väestöliitto)
Sotainvaliidien veljesliiton ansioristi 2001
Tietopöllö-palkinto 2006 Suomen lasten historia -kirjan tekijäryhmälle (Manninen − Kuisma − Kaakinen)
Plättä-palkinto 2007 (teoksesta Suden arvoitus)
Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2009
Vuoden käsikirjoittajan Kultainen Venla yhdessä Antti Pesosen kanssa draamasarjasta Kansan mies 2014

Kuva: Jouni Harala / Otavan kuva-arkisto
Tekstit: Kirsti Manninen (Tomas Sjöblom, toim.)

Olen vuodesta 1979 kirjoittanut kymmeniä näytelmiä oman kotikyläni Jokelanseudun Latoteatteriin. Tämä takahuoneselfie on otettu elokuussa 2015 Maija ja Pekka Halosen kanssa, kun esitimme Tuusulanjärven muusat trilogian toista osaa MAIJA. Kesällä 2016 on vuorossa Tillyn tarina.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana työni on jakautunut selkeästi kahteen lohkoon: kirjailijana olen työstänyt tekstiä yli…

Lue lisää

Enni Mustonen, Jääleinikki

Enni Mustosena olen esiintynyt myös Otavan tuottamalla kirjallisuusvideolla. Tämä Pohjatuulen tarinoiden 2. osan esittely kuvattiin vuonna 2011. Luen siinä Jääleinikki-romaanistani katkelman ja kerron teoksen ja koko sarjan taustoista.

Kaikkein parhaat hetkeni liittyvät Helsingin yliopiston kirjaston eli nykyisen Kansalliskirjaston hämyisiin lukusaleihin. Miten lukusalin portaat ja parvekkeet natisevatkaan, kun kapuan yhä ylemmäksi. Sormi liukuu pitkin kirjariviä, välillä on tarkistettava muistilappu, johon olen kirjoittanut oikean signumin. Tuossa, tuossa se nyt on, Gelehrtenlexikonin, Historiallisen aikakauskirjan tai jonkin muun vanhan julkaisusarjan oikea…

Lue lisää