Annamari Sarajas
Päivän humanisti

Annamari Sarajas

Annamari Sarajas teki merkittävän uran toimittajana ja akateemikkona. Toimittajana hän vaikutti ratkaisevasti suomalaisen sanomalehdistön kulttuuriosastojen kehitykseen ja tutkijana hän kirjoitti vaikuttavia kirjallisuushistoriallisia teoksia, joissa yhdistyivät tiukka fakta ja lukijaystävällinen esitystapa. Niin toimittajana kuin professorinakin Sarajaksen johtoajatuksena oli pyrkiä aina käsittelemään kulttuuria kokonaisuutena.

Annamari Sarajas

12.10.1923, Nivala – 3.1.1985, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1948, lisensiaatti 1956, tohtori 1957, Helsingin yliopisto
Kirjallisuudenhistorian dosentti 1957–1966

Toimitussihteeri 1949–1950, Näköala
Kustannusvirkailija 1948–1956, Werner Söderström Oy
Päätoimittaja 1963–1964, toimituskunnan jäsen 1965–1968, Valvoja
Kulttuuritoimittaja 1957–1961, kulttuuriosaston päällikkö 1965–1966, Uusi Suomi
Vanhempi tutkija 1962–1964, Valtion humanistinen toimikunta
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden assistentti 1959–1960, henkilökohtainen ylimääräinen professori 1967–1968, kotimaisen kirjallisuuden professori 1968–1985, Helsingin yliopisto

Hallituksen jäsen 1946, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY)
Hallituksen jäsen 1947–1948, Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)
Hallituksen jäsen 1968 -, varapuheenjohtaja 1973–1980, kirjallisuusvaliokunnan puheenjohtaja 1980, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS)
Jäsen 1968–1977, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvosto
Jäsen 1974 -, Suomalainen tiedeakatemia

Tuotanto:
Suomen kansanrunouden tuntemus 1500–1700-lukujen kirjallisuudessa. 1956 (väitöskirja)
Elämän meri. 1961
Viimeiset romantikot. 1962
Pohjoisen Suomen kuvaajia teoksessa Suomen kirjallisuus V. 1965
Suomalaista proosaa Lehtosesta Sillanpäähän. 1966
Tunnuskuvia: Suomen ja Venäjän kirjallisen realismin kosketuskohtia. 1968
Lumituisku - venäläinen aihelma. 1970
Orfeus nukkuu. 1980

Kuva: SKS
Teksti: Tiia Niemelä

Kulttuurikirjoittaja

Annamari Sarajaksen vaikutus suomalaisen lehdistön kulttuuriosastojen kehitykseen on ollut merkittävä. Hän oli opiskeluaikoinaan heti sotien jälkeen aktiivisesti mukana ylioppilasliikkeessä, hän kuului muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen vuonna 1946 ja Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen ja sen ulkomaanvaliokuntaan toimikaudella 1947–48. Hän toimitti myös Ylioppilaslehteä. Lehden kulttuurinen linja henkilöityi 1940-luvulla Sarjakseen, puhuttiin ”Annamarin salongista”. Hän loi lehden kulttuurisivuista nuorten, lupaavien kirjoittajien forumin. Sarajaksen houkuttelemina Ylioppilaslehteen kirjoittivat muun muassa Eino S. Repo, Kai Laitinen, Tuomas Anhava, Kyllikki Wehanen (myöh. Villa) ja Jouko Tyyri.

Lue lisää

Yliopistoura

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Annamari Sarajaksen kotimaisen kirjallisuuden professorin virkaan 28.6.1968. Sarajaksella oli jo nimityshetkellä kokemusta professorin toimenkuvasta, sillä hän oli ollut kirjallisuushistorian henkilökohtaisena ylimääräisenä professorina jo vuoden päivät ennen nimitystään ja sijaistanut vuosien mittaan sekä estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden että kotimaisen kirjallisuuden professorin virkoja. Lehtinaisella oli siis myös jo melkoisen näyttävä akateeminenkin ura takanaan.

Lue lisää