21.7.1854, Porvoon pitäjä – 18.8.1905, Porvoon maalaiskunta

Porvoon pitäjän Kiialan kartanossa syntyi heinäkuussa 1854 esikoispoika Albert Gustaf Aristides Edelfelt. Hänen isänsä Carl Albert, joka polveutui aateloidusta ruotsalaisesta sotilassuvusta, oli Hämeen lääninarkkitehti, sittemmin rakennushallituksen ylijohtaja. Perheen äiti Alexandra Augusta Brandt taas oli Johan Ludvig Runebergin lähipiirissä liikkunut kansallismielinen harrastelijarunoilija.

Vanhemmat tukivat alusta alkaen Edelfeltin intohimoa kuvataidetta kohtaan. Hän kävi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua jo normaalilyseon opintojensa ohella vuonna 1869. Edelfelt kirjoittautui yliopistoon opiskelemaan latinaa, kreikkaa ja historiaa vuonna 1871. Samalla hänen taideopintonsa siirtyivät yliopiston piirustussaliin. Akateemiset opinnot eivät edenneet, ja Edelfelt vaikuttaa taideopintojen ohella keskittyneen lähinnä osakuntarientoihin.

Yliopisto-opintonsa Edelfelt lopetti jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Sen sijaan hän jatkoi opiskelua Piirustuslaitoksella sekä sen opettajan Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa. Edelfeltin lahjakkuus huomattiin laajemmin viimeistään hänen esiintyessä Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä 1872. Hänet lähetettiin valtion apurahan turvin Antwerpenin taideakatemiaan seuraavana vuonna. Siellä hän vietti tosin vain viisi kuukautta ennen siirtymistään Pariisin taideakatemiaan vuonna 1874.

Edelfelt kunnostautui varhaisessa tuotannossaan erityisesti ihmisten tunteiden kuvaamiseen historiamaalauksissa. Iloa ja äidinrakkautta hän kuvasi suuren menestyksen saavuttaneessa vuonna 1877 valmistuneessa Kuningatar Blanka -maalauksessa. Suomalaisen historiamaalauksen merkkiteos Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878), jota on pidetty jopa genrensä huipentumana, taas kuvasi vihaa. Pelkoa Edelfelt käsitteli nuijasota-teemaisessa maalauksessa Poltettu kylä (1879).

Surua käsittelevästä teoksesta Lapsen ruumissaatto (1880) Edelfelt palkittiin ensimmäisenä suomalaisena Pariisin salongissa mitalilla. Teos ja palkinto varmistivat Edelfeltin kansainvälisen maineen. Hänet nimitettiin samana vuonna Pietarin Taideakatemian akateemikoksi. Edelfelt tutustui vuonna 1881 henkilökohtaisesti tsaari Aleksanteri III:een, kun hänet kutsuttiin maalaamaan keisariparin lasten muotokuvia. Hänet kutsuttiin uudestaan tsaarinhoviin vuonna 1896, maalaamaan tsaari Nikolai II:sta virallisen muotokuvan Suomea varten.

Muotokuvamaalarina Edelfelt niitti mainetta Pariisin salongissa 1880-luvun puolivälissä. Hänelle alkoi suorastaan tulvia tilauksia, ja Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 hänet palkittiin Louis Pasteurin muotokuva -teoksesta (1885) kultamitalilla. Samana vuonna hänet nimitettiin Ranskan Kunnialegioonan upseeriksi, ja vuonna 1901 komentajaksi. Edelfeltin muotokuvamaalarin ura oli huipussaan.

Nationalististen ja historiallisten aiheiden äärelle Edelfelt palasi Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvituksessa vuosina 1894–1900. Kansainvälisten suhteidensa avulla hänen onnistui myös järjestää suomalaisille oman paviljonkinsa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn.

Edelfelt osallistui myös Helsingin yliopiston juhlasalin seinämaalausten tuottamiseen teoksella Turun akatemian vihkiäiset (1904), joka valitettavasti tuhoutui Helsingin pommituksessa 1944. Juhlasalin pääkuvan valmistuminen päätti hienolla tavalla historiamaalarin uran.

Albert Edelfeltin työtahti oli armoton, ja hän menehtyi äkillisesti sydänhalvaukseen elokuussa 1905. Hän ei ollut taiteilijana uudistaja tai rajojen koettelija. Sen sijaan hän oli poikkeuksellisen lahjakas maalari, joka vei suomalaista taidetta ja kulttuuria maailmalle vei visuaaliseen maailmaan suomalaiskansallisia teemoja.

Lähteet ja lisätietoa

• Aimo Reitala, Edelfelt, Albert, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 20.8.2015.
• Albert Edelfelt. Aristokraatti kansanmies, Kuvataiteilijat ja Kuvasto ry:n ”Suomen kuvataiteen kultakausi” -verkkojulkaisu. Viitattu 20.8.2015.
• Albert Edelfelt, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 20.8.2015.