Takaisin

Carl Gustaf Estlander

Carl Gustaf Estlander
31.1.1834, Lapinväärtti – 28.2.1910, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1856 (estetiikka ja nykykansain kirjallisuus), maisteri (priimus) 1857, lisensiaatti 1859, tohtori 1860, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1884–1898, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden dosentti 1860, professori 1868–1898, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Perustaja, päätoimittaja 1876–1886, Finsk tidskrift
Toimituksen jäsen 1862–1863, Helsingfors Dagblad

Ritariston ja aatelin edustaja valtiopäivillä 1899
Pappissäädyn edustaja valtiopäivillä 1882
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1875–1879, 1883–1885
Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1870–1884
Taideyhdistyksen sihteeri 1869–1878 ja puheenjohtaja 1878–1896
Suomen Tiedeseuran jäsen 1869, puheenjohtaja 1876–1877
Svenska litteratursällskapetin perustaja 1885, puheenjohtaja 1885–1897, kunniapuheenjohtaja 1898

Kunnianosoitukset
Riemutohtori 1910
Aateloitu 1898
Valtioneuvos 1898
Riemumaisteri 1897
Kanslianeuvos 1891

Kuva: WikimediaCommons
Tekstit: Tomas Sjöblom

Tiede, Ateneum ja Svenska Litteratursällskapet

Carl Gustaf Estlander kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan estetiikkaa ja nykykansain kirjallisuutta vuonna 1850. Hän oli löytänyt oman tieteenalansa, jonka kehitykseen hän tuli seuraavan puolen vuosisadan aikana vaikuttamaan ratkaisevasti.

Estlander promovoitiin filosofian priimusmaisteriksi vuonna 1857. Jo vuotta myöhemmin julkaisemallaan väitöskirjalla Richard Lejonhjärta i historien och poesin hän ansaitsi tohtorinarvon vuonna 1860. Samana vuonna hänet nimitettiin myös estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden dosentiksi.

Tutkimuksen saralla Estlander kiinnostui ensisijaisesti taiteentutkimuksesta ja taidehistoriasta. Mittavilla oppimatkoillaan Euroopan kulttuurikaupunkeihin hän tutustui oppineisiin yhteisöihin, kirjastoihin, museoihin ja taidenäyttelyihin.  Tutkimustensa tuloksena hän julkaisi uraauurtavan ja suurta menestystä niittäneen kattavan taidehistorian esityksen De bildande konsternas historia ifrån slutet af förra århundradet intill våra dagar vuonna 1867.

Estlander nimitettiin Fredrik Cygnaeuksen jälkeen estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professoriksi vuonna 1868. Estlander oli ensimmäinen taidehistorian opettaja suomalaisessa yliopistossa. Hänellä oli merkittävä vaikutus sittemmin perustetun taidehistorian oppiaineen ensimmäisen professorin, entisen oppilaansa Johan Jakob Tikkasen, työhön.

Carl Gustaf Estlander oli tieteen, kulttuurin ja politiikan vaikuttaja. Hänelle myönnettiin valtioneuvoksen titteli, ja hänet aateloitiin vuonna 1898. Kuva: WikimediaCommons / Albert Edelfelt.​
Carl Gustaf Estlander oli tieteen, kulttuurin ja politiikan vaikuttaja. Hänelle myönnettiin valtioneuvoksen titteli, ja hänet aateloitiin vuonna 1898. Kuva: WikimediaCommons / Albert Edelfelt.​

Ensimmäisten joukossa Estlander paneutui syvällisesti Johan Ludvig Runebergin tuotantoon ja julkaisi aiheesta lukuisia artikkeleita ja teoksia. Runoilijan koottujen teosten kommentaari Runebergs skaldskap […] (1902) kestää edelleen vertailua aihepiirissään.

Elias Lönnrotin vaikutuksesta Estlander kiinnostui myös kansanrunoudesta. Hän tosin suhtautui Kalevalaan varauksellisesti, koska piti Lönnrotin käyttämiä työmenetelmiä kyseenalaisina. Estlanderin ansiokkaimpiin teoksiin kuuluu Provencen runouden juuria selvittänyt Bidrag till den provencaliska litteraturens historia (1868).

Estlander oli merkittävä tiede- ja kulttuurivaikuttaja myös yliopiston ulkopuolella. Hän oli ratkaisevassa roolissa Svenska Litteratursällskapet i Finlandin perustamisessa vuonna 1885. Estlander toimi seuran ensimmäisenä puheenjohtajana. Seura jakaa vuosittain hänen muistorahastostaan palkinnon ansiokkaasta ruotsinkielisestä kirjallisesta teoksesta.

Carl Gustaf Estlander kuului merkittävimpiin vaikuttajiin Suomen Taideyhdistyksessä ja Ateneumin taidemuseon perustamishankkeessa. Kymmenen vuoden riitaisen prosessin jälkeen museo vihittiin käyttöön vuonna 1887. Estlanderin tunnuslause, roomalaiselta historioitsija Sallustiukselta lainattu lausahdus, Concordia res parvae crescunt (Sovussa pienet asiat kasvavat) koristaa tänäkin päivänä Ateneumin julkisivua.

Carl Gustaf Estlanderin tunnuslause “Concordia res parvae crescunt” paraatipaikalla Ateneumin julkisivulla. Kuva: WikimediaCommons / ”Paasikivi”.​​
Carl Gustaf Estlanderin tunnuslause “Concordia res parvae crescunt” paraatipaikalla Ateneumin julkisivulla. Kuva: WikimediaCommons / ”Paasikivi”.​​

Lähteet

Takaisin