Juha Artturi Kannisto
12.5.1874, Kylmäkoski – 10.3.1943, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1899, maisteri 1900, lisensiaatti 1919 ja tohtori 1922, Helsingin yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1920–1927, henkilökohtainen ylimääräinen professori 1927–1943, Helsingin yliopisto
Lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettaja 1910–1921, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (Helsingin yliopisto)
Suomen kielen seminaarikirjaston amanuenssi 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Tutkimusmatka Venäjän Tobolskin ja Permin kuvernementteihin 1901–1906
Unkarin tiedeakatemian jäsen 1931
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 1922.
Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1920–1943.
Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeri 1919–1935, esimies 1935–1943.
Suomen Sanakirjaosakeyhtiön perustaja, johtokunnan jäsen 1916–1924
Kotikielen seuran pöytäkirjuri 1896–1900, varapuheenjohtaja 1907–1909 ja puheenjohtaja 1919–1920
Kunnianosoitukset
Unkarin Corvin kmr. 1942
Unkarin Ansio-r. K 1939
Kotikielen seuran kunniajäsen 1936
Filosofian kunniatohtori, Budapest 1935, Debrecen 1935
Suomen Valkoisen Ruusun K 1934
Hänen mukaansa nimetty
Artturi Kanniston tie, Helsinki 1952
Kuva: Museovirasto
Tekstit: Tomas Sjöblom
Suomen kielen pisin sana
Maanviljelijäperheestä syntyisin oleva Artturi Kannisto kiinnostui jo kouluaikoina suomen sukukielistä. Hän kirjoittautuikin vuonna 1893 yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Emil Nestor Setälän ja suomalais-ugrilaista kielentutkimusta Arvid Genetzin, ohjauksessa. Kannisto teki pitkän uran molempien alojen piirissä.
Jo opiskeluaikanaan Kannisto julkaisi tutkielman Äänneopillinen tutkimus Urjalan, Kylmäkosken ja Akaan murteesta (1897). Kaksi vuotta myöhemmin hän valmistui filosofian kandidaatiksi. Kannisto jatkoi suomalaisten murteiden tutkimusta teoksessaan Lauseopillisia havaintoja läntisen Etelä-Hämeen kielimurteesta (1902), jota pidetään Suomen murteiden lauseopin tutkimuksen edelläkävijänä.
Kannisto promovoitiin filosofian maisteriksi ja nimitettiin yliopiston suomen kielen seminaarikirjaston amanuenssiksi vuonna 1900. Seuraavana vuonna hän kuitenkin lähti viiden vuoden mittaiselle tutkimusmatkalle Länsi-Siperiaan tutkimaan mansien kansanperinnettä ja kieltä.
Kuva: Museovirasto.
Palattuaan Siperiasta Kannisto jatkoi yliopiston palveluksessa. Hänet nimitettiin lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajaksi vuonna 1910. Hän hoiti virkaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Lainopin opiskelijoiden kielenhuollon ohella Kannisto jatkoi opintojaan filosofisessa tiedekunnassa. Hän valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1919 väitöskirjallaan Zur Geschichte des Vokalismus der ersten Silbe im Wogulischen vom qualitativen Standpunkt.
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentuuri Kannistolle myönnettiin vuonna 1922 ja viisi vuotta myöhemmin saman aineen ylimääräinen henkilökohtainen professuuri. Kanniston kerrotaan mieluiten luennoineen suomen kielen etäsukukielistä.
Kannisto oli tiedepiireissä aktiivinen vaikuttaja myös varsinaisen opetus- ja tutkimustoimintansa ulkopuolella. Hän toimi Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä vuodesta 1920, ja Tieteellisen keskuslautakunnan jäsenenä vuodesta 1929. Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa hän toimi sihteerinä vuosina 1919–1935, ja sen jälkeen seuran esimiehenä elämänsä loppuun asti. Kanniston aloitteesta seura perusti suomalaisten fennougristiikan tutkijoiden aineistojen julkaisusarjan.
Kannisto kehitti suomen kieleen uudissanoja, esimerkiksi sanan ”elokuva”. Hän keksi myös pisimmän tunnetun suomenkielisen sanan, joka tosin on täysin keinotekoinen, päätteitä yhdistelemällä luotu sana, joka ei tarkoita mitään:
Juha Artturi Kannisto
12.5.1874, Kylmäkoski – 10.3.1943, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1899, maisteri 1900, lisensiaatti 1919 ja tohtori 1922, Helsingin yliopisto
Suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1920–1927, henkilökohtainen ylimääräinen professori 1927–1943, Helsingin yliopisto
Lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettaja 1910–1921, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto (Helsingin yliopisto)
Suomen kielen seminaarikirjaston amanuenssi 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Tutkimusmatka Venäjän Tobolskin ja Permin kuvernementteihin 1901–1906
Unkarin tiedeakatemian jäsen 1931
Suomalaisen tiedeakatemian jäsen 1922.
Ylioppilastutkintolautakunnan jäsen 1920–1943.
Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeri 1919–1935, esimies 1935–1943.
Suomen Sanakirjaosakeyhtiön perustaja, johtokunnan jäsen 1916–1924
Kotikielen seuran pöytäkirjuri 1896–1900, varapuheenjohtaja 1907–1909 ja puheenjohtaja 1919–1920
Kunnianosoitukset
Unkarin Corvin kmr. 1942
Unkarin Ansio-r. K 1939
Kotikielen seuran kunniajäsen 1936
Filosofian kunniatohtori, Budapest 1935, Debrecen 1935
Suomen Valkoisen Ruusun K 1934
Hänen mukaansa nimetty
Artturi Kanniston tie, Helsinki 1952
