Georg Forsman oli innokkaana lehtimiehenä toimittamassa ja perustamassa useita lehtiä elämänsä aikana. Hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun lehtien palstoille. Kärkkäät sanamuodot aiheuttivat tosin sen, että asiat saattoivat paisua suuremmaksi ja väärille linjoille kuin mitä kirjoittaja oli tarkoittanut.

1800-luvulla sanomalehdet olivat politisoituneita siinä mielessä, että ne edustivat yleensä jotain tiettyä aatetta. Varhaisimpia esimerkkejä tästä on J.V. Snellmanin julkaisema ruotsinkielinen Saima, jossa muun muassa Snellman esitti omaa suomalaisuusohjelmaansa. Saima tuli myös nuoren Georg Forsmanin kotiin ja lienee vaikuttanut hänen ajatteluunsa. Georg Forsmanin ensimmäinen työpaikka sanomalehtialalla oli Åbo Tidningarissa 1850-luvulla. Åbo Tidningar oli identifioinut itsensä ruotsinkielisen puolueen lehdeksi, mikä on hieman ironista Forsmanin myöhempiä vaiheita ajatellen. Työpaikan hankkimisen taustalla lienee kuitenkin ollut lähinnä raha.

Vasta 1860-luvulla alkoi Forsmanin varsinaisen politisoitumisen aikakausi. Usean vuoden ajan Forsmanin kirjoituksia julkaistiin Suomettaressa, mutta sen muutettua kantaansa lähemmäksi liberaaleja, joutui Forsman etsimään uuden kanavan. Tässä yhteydessä hän perustikin pari uutta lehteä. Ensimmäinen oli Helsingin Uutiset vuonna 1863, johon vetohahmoiksi lähti mukaan hänen ystävänsä Agathon Meurman sekä Jaakko Forsman. Lehti ei kuitenkaan ollut pitkäikäinen, vaan sulautui pian Suomettareen. Toinen samoihin aikoihin perustettu lehti oli Kirjallinen Kuukauslehti (1866), jonka sisällön tuottamiseen osallistui hetken aikaa Aleksis Kivi. Kirjallinen Kuukauslehti käsitteli nimensä mukaisesti kirjauutuuksia ja arvosteluja, mutta sillä oli myös journalistinen ulottuvuus.

Ruotsinkielisen liikkeen keskuudessa hallitsevin sanomalehti oli kuitenkin Helsingfors Dagbladet, joka toimi yhtenä synonyyminä ruotsinkieliselle liikkeelle. Suomenmieliset alkoivat kaivata sille haastajaa, joka välittäisi enemmän heidän kannattamiaan näkemyksiä.

”Mutta nyt tahdon käydä siihen toiseen kysymykseen. Mikä suuri, arvaamaton vahinko suomen asialle, että Dagbl. saa näin yksin peuhata maassamme ja, mitä suomen kieleen kuuluu, muuttaa mieltänsä mukaan, demoraliseerata sivistyneen kansan mielet. Eikö universitetikaupunki Suomessa voi matkaansaattaa yhtä ruotsalaista sanomaa, joka ajaisi suomellisuuden asiaa?”

Tälle idealle pohjautuen Yrjö Koskinen tarttui toimeen ja perusti Morgonbladetin 1870-luvun alussa. Yrityksistä huolimatta siitä ei koskaan tullut Helsingfors Dagbladetin veroista, mutta toisaalta toi kuitenkin vastapainoa sanomalehtikentälle. Morgonbladet lakkautettiin taloudellisesti kannattamattomana vuonna 1884.

Omissa kirjoituksissaan Koskinen otti kärkevästi kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, erityisesti suomen kielen aseman kautta. Nimenomaan sanomalehtien kautta Yrjö Koskinen tuli tunnetuksi kaikkialla, ja nousikin itseoikeutetusti suomalaisuusliikkeen johtohahmoksi.

Lähteet:

• Rafael Koskimies, ”Nuijamieheksi luotu. Yrjö Koskisen elämä ja toiminta vuosina 1860–1882.” Kustannusosakeyhtiö Otava: Keuruu, 1968.
• Venla Sainio, ”Yrjö-Koskinen, Georg Zacharias”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 15.11.2014. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.)
• Wikipedia, ”Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen”. Luettu 15.11.2014.

Tekstissä oleva lainaus on kirjasta Rafael Koskimies, ”Nuijamieheksi luotu. Yrjö Koskisen elämä ja toiminta vuosina 1860-1882.”, s. 192.