Takaisin

Ulla-Maija Forsberg

Ulla-Maija Forsberg (ent. Kulonen)
2.8.1960 Helsinki

Humanististen tiedeteiden kandidaatti 1983, filosofian kandidaatti 1984, filosofian lisensiaatti 1986 ja filosofian tohtori 1989 (suomalais-ugrilainen kielentutkimus), Helsingin yliopisto

Suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori 1998-, Helsingin yliopisto
Vararehtori 2010–2013, Helsingin yliopisto
Dekaani 2007–2009, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta
Tutkija / erikoistutkija 1989–1998, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Tutkimusavustaja 1984–1989, Suomen Akatemia

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: historiallinen ja vertaileva kielitiede, etymologia (sanojen alkuperän tutkimus), sanastontutkimus, leksikografia, syntaksi, obinugrilaiset kielet, unkari

Tärkeimpiä julkaisuja (monografioita ja sanakirjoja)
The Passive in Ob-Ugrian (väitöskirja, 1989)
Suomen sanojen alkuperä; etymologinen sanakirja 1–3 (1992/1995/2000, päätoim.)
Johdatus unkarin kielen historiaan (1993)
Johdatus saamentutkimukseen (toim. & Juha Pentikäinen, Irja Seurujärvi-Kari, 1994)
Sanojen alkuperä ja sen selittäminen. Etymologista leksikografiaa (1996)
The Saami: a Cultural Encyclopaedia (ed. & Risto Pulkkinen, Irja Seurujärvi-Kari 2005)
Itämansin kielioppi ja tekstejä (2007)
Fonesteemit ja sananmuodostus (2010)
Suomi-unkari -sanakirja (päätoim. & Magdolna Kovács, ilmestyy syksyllä 2015)

Palkinnot ja erityissaavutukset
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 2006
SVR I 2009
Finlands svenska folktingets förtjänstmedalj 2013

Kuva: Ari Aalto
Tekstit: Ulla-Maija Forsberg (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Obinugrilaiset kielet

Monet suomen sukukielistä ovat vakavasti uhanalaisia. Tähän ryhmään kuuluvat myös Siperiassa puhuttavat obinugrilaiset kielet hanti (ennen: ostjakki) ja mansi (ennen: voguli). Monet niistä murteista, joita suomalaiset ja unkarilaiset kielentutkijat tallensivat sata vuotta sitten, ovat jo sammuneet.

Vanhoista aineistoista, myyttisistä kertomuksista, sankaritarinoista ja karhunpeijaisten draamasta ja lauluista, kuvastuu kiehtovalla tavalla näiden alkuperäiskansojen maailmankuvan keskeiset elementit. Teksteinä ne ovat kiehtovia lähteitä paitsi sanaston myös kieliopin tutkimukselle.

Väitöskirjani käsitteli näiden kielten syntaksia, ja olen kerran toisensa jälkeen palannut samoihin aineistoihin. Kuolleesta itämansin kielestä kirjoitin kieliopin, ja pian ilmestyy toimittamani kriittinen editio M. A. Castrénin etelähantin kieliopista, joka sekin on sammunut Castrénin kenttätöiden jälkeen.

Kenttätöitä tehdään kuitenkin edelleenkin, ja uusia aineistoja kertyy. Niitä koottiin avoimesti verkkoon EUROCORES-ohjelmaan kuuluneessa Ob-BABEL (Better Analysis on Basis of Endangered Languages) -hankkeessa.

M. A. Castrénin 200-vuotisjuhlanäyttely Arppenianumissa joulukuussa 2013. Kuvaaja Ulla-Maija Forsberg.​
M. A. Castrénin 200-vuotisjuhlanäyttely Arppenianumissa joulukuussa 2013. Kuvaaja Ulla-Maija Forsberg.​

 

Takaisin