Maarit Kaimio (o.s. Vuorenjuuri)
19.4.1941, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1965 (Rooman kirjallisuus), filosofian lisensiaatti 1968 ja filosofian tohtori 1970 (Kreikan kirjallisuus), Helsingin yliopisto
Kreikan kielen ja kirjallisuuden professori 1976–2004, varadekaani 1992–1994, 1995–1997, 2001–2003, Helsingin yliopisto
Klassillisen filologian assistentti 1965–1968, Turun yliopisto
Kreikan kirjallisuuden assistentti 1968–1973, Helsingin yliopisto
Kreikan kirjallisuuden dosentti 1972–1975, Helsingin yliopisto
Valtion humanistisen toimikunnan nuorempi tutkija 1973–1975
Antiikin Kreikan draamoja on suomennettu aivan liian vähän. Klassikoista pitäisi myös olla saatavilla erilaisia käännöksiä. Luettavaksi tarkoitettu käännös ei välttämättä sovi teatterissa esitettäväksi ja päinvastoin.
Itse innostuin kääntämisestä jo varhain: kuunneltuani professori Holger Thesleffin luennot Aiskhyloksen Prometheus-tragediasta halusin heti kokeilla sen kääntämistä kreikkalaisin runomitoin. Myöhemmin tämä käännös julkaistiin kolmen muun suomentamani tragedian kanssa (Aiskhylos: Neljä tragediaa, 1975). Euripideen kääntämistä kokeilin proosamuodossa yhteistyönä teatteriproduktion kanssa: Troijan naiset esitettiin Tampereen Työväen Teatterissa 1970 ja Hippolytos Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 1973 (julkaistu yhdessä 1974).
Omassa opetuksessani olen kiinnittänyt myös kääntämiseen huomiota. Lyriikan kursseilla opiskelijat ovat saaneet kokeilla siipiään Sapfon ja Alkaioksen tulkitsijoina. Euripideen Medeia-luentosarjan yhteydessä ehdotin että opiskelijat voisivat kääntää siitä kohtia. Ilokseni neljä innostui kääntämään koko draaman, mikä ei ole aivan kevyt tehtävä, se kun käsittää vähän yli 1400 säettä. Kokosimme tuotoksista omakustanteisen teoksen 4 x Medeia (1999).
Ilahduttavaa oli että talvella 2002 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia esitti näytelmän Medeia goes karaoke, jonka tekstiksi oppilaat olivat valinneet Timo Nisulan käännöksen kokoelmastamme. Euripideen tavoin Timo ei ollut empinyt käyttää räväkkääkin kieltä näytelmän kiihtyneissä vuoro-sanoissa. ”Pää kiinni! Inhoan kimitystäsi,” laukoo Medeia Jasonille loppukohtauksessa.
Mutta Kreikan kirjallisuus tarjoaa muutakin kuin tragediaa: Euroopan ensimmäiset viihteelliset rakkaus- ja seikkailuromaanit ovat nekin Kreikasta peräisin. Ja niissä kyllä vauhtia riittää... Näitä romaaneita olen kaksi kääntänyt suomeksi (Khariton: Kallirhoe – maailman vanhin rakkausromaani 1973; Longos: Dafnis ja Khloe 1990), ja kolmas on työn alla.
Longoksen romaanin kääntäminen oli minulle erityisen mieluisaa. Se kertoo kahdesta löytölapsesta, joiden rakkaus syttyy kun he yhdessä paimentavat ottovanhempiensa lammas- ja vuohilaumoja. Tein työtä kesämökkimme ullakkokamarissa, ja jos tuli vastaan lampaita tai vanhoja maataloustyökaluja koskeva pulma, saatoin heti kääntyä naapurin vanhaisännän puoleen. Ja kun olin kääntänyt sivut joissa kuvataan kevään puhkeamista luonnossa ja lähdin välillä käymään kellarissa, tuntui että Longoksen sanat puhkesivat leinikkeinä ja kurjenpolvina esiin kellarinpolun varrelta.
Kirjoittaja
Maarit Kaimio
Maarit Kaimio
Maarit Kaimio (o.s. Vuorenjuuri)
19.4.1941, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1965 (Rooman kirjallisuus), filosofian lisensiaatti 1968 ja filosofian tohtori 1970 (Kreikan kirjallisuus), Helsingin yliopisto
Kreikan kielen ja kirjallisuuden professori 1976–2004, varadekaani 1992–1994, 1995–1997, 2001–2003, Helsingin yliopisto
Klassillisen filologian assistentti 1965–1968, Turun yliopisto
Kreikan kirjallisuuden assistentti 1968–1973, Helsingin yliopisto
Kreikan kirjallisuuden dosentti 1972–1975, Helsingin yliopisto
Valtion humanistisen toimikunnan nuorempi tutkija 1973–1975