Ebba Witt-Brattström oli Ruotsin Södertörns högskola -yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori. Se olikin sikäli hyvin sopivaa, että professuuri oli sukupuolikysymyksiin suuntautuneessa kirjallisuustieteessä. Vuodesta 2012 Witt-Brattström on toiminut Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professorina. Lue lisää »
Vuosituhannen vaihteessa Suomen kirjallisuuden edustajista maailmalla tunnettiin vain muutama nimi - Mika Waltari ja Tove Jansson. Nykykirjailijoista Arto Paasilinna oli valtavan suosittu Ranskassa, missä hänen teostensa käännöksiä odottivat ja niitä lukivat aivan kaikki – lapset, opiskelijat, tutkijat – iästä ja sukupuolesta riippumatta. Paasilinnan tuotantoa seurattiin ahkerasti myös mm. Italiassa, Saksassa ja Ruotsissa. Lue lisää »
– Kirjallisuustiede on hyvä harrastus, ammatin perustana se on epävarma tukijalka, toteaa Antti Majander. Lue lisää »
Kirjallisuustieteilijänä olen ollut sillä tavalla vanhanaikainen, että olen aina ajatellut kirjallisuuden liittyvän elämään, ”todellisuuteen”. Aivan kuten Från Fredrika Runeberg till Märta Tikkanen (1985) käsittelee naisen roolin muuttumista sadan vuoden aikana, Det trånga rummet (1989) käsittelee miehen roolin kehitystä. Lue lisää »
Rafael Koskimies syntyi Savon seuduilla helmikuussa 1898 fennomaani-ihanteita kannattavan perheen vanhimmaksi lapseksi. Perheen fennomaanimyönteisyys ei ollut yllättävää, sillä suku kytkeytyy kuuluisiin fennomaaniaatteen ajajiin, kuten Yrjö Sakari Yrjö-Koskiseen. Rafael Koskimiehen sukunimi olikin vuoteen 1926 asti Forsman. Lue lisää »
Eino Sakari Repo opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä. Hän valmistui vuonna 1948 filosofian kandidaatiksi, jonka jälkeen hän työskenteli pitkään kirjallisuuskriitikkona. Vakituisten töidensä ohella hän toimi pitkään myös vapaana arvostelijana. Repo tunnettiin radikaalina kriitikkona, joka ei pelännyt sen pahemmin arvostelua kuin omien mielipiteidensä suorasukaista ilmaisemistakaan. Lue lisää »
Armas Einar Leopold Lönnbohm, tai Eino Leino kuten hänet paremmin tunnetaan, kiinnostui jo lapsuudessaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Leinosta tulikin sittemmin vuosisadanvaihteen suurimpia suomalaisen runouden ja kirjallisuuden vaikuttajia. Lue lisää »
Runsaan kymmenen vuoden ajan minulla oli mieluisana tehtävänä olla jäsenenä erään italialaisen kirjallisuuspalkinnon palkintolautakunnassa. Italia on tunnetusti kirjallisuuspalkintojen luvattu maa ja lehmänkauppoja voittajista käydään kulissien takana keinoja kaihtamatta. Lue lisää »
Tutkimukseni on käsitellyt pääasiassa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kirjallisuutta. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota trickster-hahmoon kulttuurien säilymisen symbolina. Trickster-hahmoja löytyy lähes jokaisesta kulttuurista (Suomessa tunnetaan parhaiten Kettu Repolainen). Lue lisää »
Mervi Helkkula on ranskan kielen professori, jonka tutkimuskohteisiin kuuluvat sekä kieli että kirjallisuus. Helkkula on kaikessa tutkimuksessaan ollut kiinnostunut erityisesti teksteistä ja tekstuaalisuudesta. Hänen tutkimuksissaan omaksuma näkökulma on tekstilingvistinen, stilistinen tai pragmaattinen tai kaikkia näitä samanaikaisesti. Lue lisää »
Yrjö Hirnin kerrotaan olleen yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista tiedemiehistä maailmalla. Tutkijan uransa hän aloitti estetiikan parissa, johon hän toi Edvard Westermarckilta omaksumiaan suuntauksia. Hirn teki runsaasti tutkimusmatkoja ympäri Eurooppaa ja piti yhteyttä etenkin englantilaiseen yliopistomaailmaan. Lue lisää »
Professori Pirjo Lyytikäinen on tutkinut suomalaisen kirjallisuuden moderneja kehityslinjoja ja niiden yhteyttä kansainvälisiin virtauksiin, lajitraditioihin ja filosofisiin muoteihin. Kirjallisten tekstien, lajimallien ja periodisten repertuaarien vuorovaikutus ja tekstienväliset yhteydet nousevat tässä keskeisesti esiin. Lyytikäisen tutkimuskohteina ovat olleet keskeiset suomalaisen modernisoituvan kirjallisuuden avaintekstit ja klassikkokirjailijat. Lue lisää »
Ennen nykyistä työtehtäväänsä Liisa Suvikumpu työskenteli asiamiehenä WSOY:n kirjallisuussäätiössä ja Suomen Rooman-instituuttia ylläpitävässä säätiössä. – Asiamiehen työssä on käytännössä paljon samaa kuin toimitusjohtajalla. Säätiö on yleishyödyllinen yhteisö, jonka tarkoituksena ei ole tehdä taloudellista tulosta. Silti sen johtajalla on samat tehtävät kuin yrityksienkin toimintaa pyörittävillä. Asiamies on oikeastaan säätiönsä yleismies Jantunen. Lue lisää »
Frans Emil Sillanpää oli ensimmäinen suomalainen Nobel-palkittu ja toistaiseksi myös ainoa suomalainen, joka on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Yliopisto-opintojensa alkutaipaleella Sillanpää ei suunnitellut kirjailijan uraa, vaan hän ryhtyi tavoittelemaan lääkärin ammattia. Vaikka Sillanpää jätti lääkärin opinnot kesken, hän ehti kuitenkin omaksua luonnonfilosofisen maailmankatsomuksen. Tämä näkyi Sillanpään ensimmäisen romaanin Elämä ja aurinko (1916) lisäksi myös hänen myöhemmässä tuotannossaan. Lue lisää »
Kun Touko Siltala aloitti opiskelun Helsingin yliopistossa vuonna 1975, hänellä oli pääaineoikeus kotimaisen kirjallisuuden lisäksi englantilaiseen filologiaan ja poliittiseen historiaan. Kotimainen kirjallisuus vei voiton maisterin tutkinnossa. Lue lisää »
Viime aikoina tiedemaailmassa on puhuttu paljon suurten aineistomassojen, big data, merkityksestä tutkimukselle. Suomalaiset Venäjän tutkijat saivat jo kymmenen vuotta sitten käyttöönsä Integrum-tietokannan, joka käsittää yli 50 miljardia sanaa erilaisia lehtitekstejä. Kehittämällä tehokkaat hakumetodit olemme aineiston avulla osoittaneet, että venäjän kielioppien antama tieto monista venäjän kielen piirteistä ei pidä paikkansa, jos tarkastellaan aitoa kirjoitettua kieltä. Lue lisää »
Mirkka Rekola debytoi runoilijana 1950-luvulla, ja hänen uransa kesti lopulta yli puoli vuosisataa. Rekolan runouden suurin teema oli dualismit. Hänen katsotaan olevan yksi harvoista 1900-luvun jälkipuolella aloittaneista kirjailijoista, joiden tuotannon kiistatta voi laskea suomalaisen kirjallisuuden klassikkoihin. Lue lisää »
Voi niitä on paljon! Opiskeluaikoina minulla oli erittäin kiva kaveriporukka, johon kuului eri-ikäisiä filosofeja, estetiikan ja taidehistorian opiskelijoita sekä oikeustieteilijöitä. Me joimme Porthaniassa kahvia yhdessä ja paransimme maailmaa. Moni meistä on täällä edelleen! Opiskelin harvinaista aineyhdistelmää, ranskaa ja taidehistoriaa, jonka uskon vaikuttaneen siihen, että sosiaalisesta piiristäni muodostui niin laaja. Lue lisää »
Tärkeimmät työnsä virkaurallaan Karl Collan teki kirjastoalalla. Hän oli saanut kosketusta kirjastotoimintaan yliopiston kirjaston ylimääräisenä amanuenssina jo vuosina 1852–1853. Kun osakuntien kirjastot yhdistettiin vuonna 1858, Collan valittiin uuden Yleisen Ylioppilaskirjaston kirjastonhoitajaksi. Lue lisää »
Filosofian kandidaatiksi valmistumisen jälkeen Karl Collan elätti itsensä useamman vuoden ajan pääasiassa Helsingin eri koulujen opettajana. Hänellä oli kokemusta opettajan työstä jo opiskeluajaltaan sekä todistus käytännön opetustaidosta. Lue lisää »
