Karl Collan oli paitsi opettaja ja kirjastonhoitaja myös kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä. Kaikista rooleistaan hänet tunnetaan tänä päivänä parhaiten säveltäjänä.

Suomessa ei Collanin aikana ollut järjestelmällistä musiikinopetusta. Sen aloitti Martin Wegelius vasta vuonna 1882. Collan oli itseoppinut säveltäjä, jonka ensimmäisiä sävellyksiä julkaistiin jo hänen opiskeluaikanaan. Hän kuului varhaisromantikkojen koulukuntaan, tyylilajiin, johon oli tutustunut opintomatkoillaan Manner-Eurooppaan. Siellä hän oli tutustunut tuoreimpiin eurooppalaisiin musiikkivirtauksiin.

Collanin lähimmät esikuvat olivat itävaltalainen Franz Schubert ja saksalainen Felix Mendelssohn. Heidän tuotantoon perehtyneestä Collanista tulikin suomalaisen romantiikanajan yksinlaulun arvostetuimpia edustajia. Muun muassa Esko Häkli on arvioinut, että Collan oli ”teknisesti mestarillinen” säveltäjä. Musiikkitieteen professori Eero Tarasti on verrannut Collania aikalaiseen Axel Gabriel Ingeliukseen, todeten Collanin olleen ylivertaisesti parempi. Suomalaisen musiikin suurmies Heikki Klemetti taas on katsonut, ettei Collanilta löydy yhtään ala-arvoista sävellystä.

Sävellysten osalta Collanin tuotannosta ovat jääneet elämään erityisesti nationalistiset teokset. Hän sävelsi musiikin muun muassa Zacharias Topeliuksen Vaasan marssiin, August Ahlqvistin Savolaisen lauluun ja Johan Ludvig Runebergin Hurtti-Ukko-marssiin, josta sittemmin tuli Kainuun prikaatin kunniamarssi.

Collanin kiistatta tunnetuin sävellys on kaikesta huolimatta Topeliuksen runoon vuonna 1855 sävelletty Sylvian joululaulu. Se on useamman kerran valittu kaikkein kauneimmaksi suomalaiseksi joululauluksi, muun muassa Yleisradion äänestyksissä 1960-luvulla ja uudestaan vuonna 2002.

Karl Collan oli myös kirjailija ja kääntäjä, joka oli kiinnostunut muun muassa kansanrunoudesta. Hän teki muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantaman matkan, jolla keräsi kansanrunoutta ja -sävelmiä Savossa ja Karjalassa vuonna 1854. Hän tuli tunnetuksi erityisesti runouden ruotsintajana. Collanin kirjallisista julkaisuista huomattavimpana pidetään Uuden Kalevalan ensimmäistä täysimittaista ruotsinnosta, joka ilmestyi kahtena niteenä vuosina 1864 ja 1868.

Lähteet

• Tarja Lehtinen, Karl Collan (1828–1871) kulttuurivaikuttajana, julkaisematon pro gradu -työ, Helsinki 1987.
• Esko Häkli, Collan, Karl, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Jari Tolvanen, Karl Collan. Maria Elisabeth Collan – Beaurain. Coll. 317, Karl ja Maria Collanin arkiston arkistoluettelon johdanto. Luettavissa Doria-tietokannan kautta. Viitattu 14.12.2015.
• ”Collan, Karl”, Nordisk familjebok 1880, 466–467. Projekt Runebergin verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.
• Karl Collan, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 14.12.2015.