Johan Jakob Tengström oli tieteellisen uransa ohella myös merkittävä kansallismielisen sivistyneistön kasvattaja. Hän kuului varhaisfennomaaneihin ja julkaisi jo oleskellessaan ulkomailla vuonna 1817 fennomaanisen ohjelmakirjoituksen Aura-aikakauslehdessä.

Kirjoituksessaan Några hinder för Finlands litteratur och kultur Tengström Tengström painotti suomen kielen aseman edistämisen ja suomalaisen kirjakielen kehittämisen tärkeyttä. Hän katsoi, että akateemisen sivistyneistön tuli suomalaisen kulttuurin säilyttämiseksi ottaa asiakseen muun muassa kerätä talteen suomalaista kansanrunoutta. Se oli hänen mukaansa jo pitkälti hävinnyt rannikkoalueilta ja välittömässä vaarassa hävitä myös sisämaasta.

Yliopiston siirryttyä Helsinkiin Turun palon jälkeen Tengström kuului Lauantaiseuran keskeisiin varttuneempiin vaikuttajiin. Seuran jäsenet kokoontuivat usein Tengströmin kotona. Hän oli hegeliläisen kansallismielisen filosofian kannattaja ja vaikutti merkittävästi sen rantautumiseen Suomeen. Opetuksensa ohessa Tengström julisti fennomaanista filosofiaansa Lauantaiseurassa muun muassa sellaisille tulevaisuuden suomalaisuusmiehille, kuin Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot ja Johan Vilhelm Snellman. Viimeksi mainitusta hän toivoi seuraajaansa filosofian professuuriin.

Tengströmin mielessä jokaisella kansalla oli tietty ominaislaatunsa, joka osittain syntyi kansan asuttaman alueen ilmastosta ja luonnosta. Suomalaisille hän piti maaperää suotuisana monine virtoineen, järvineen ja metsineen. Ilmasto sen sijaan ei Tengströmin mielestä ollut suosinut suomalaisia, sillä se vaati loputtomasti raskasta työtä, mikä puolestaan heikensi kulttuurin kasvumahdollisuuksia. Muiden kansojen vaikutteista hän katsoi erityisesti ranskalaisen kulttuurin vaikuttaneen epäsuotuisasti suomalaisiin. Tengströmin mielestä ranskalainen elämäntyyli sai suomalaiset veltostumaan ja vieroksumaan työntekoa.

Arvostuksesta, jota Tengström nautti kasvattamansa fennomaanipolven parissa, kertoo muun muassa hänelle kirjoitettu runo. Tengströmin opiskelijat esittivät lauluna Zacharias Topeliuksen vuonna 1858 kirjoittaman runon professorinsa haudalla 15.4.1858:

Än öfver tidens mörka vågor
Som klippor Auras
Dess tempel grusades i lågor,
Dess gamle kämpar hädan gå.
Den gamla tiden är förgången,
Dess sista höstlöf falla af;
Men våren, kärleken och sången
Strö friska blommor på dess graf.

Välsignad vare du, som troget
Arbetat för ditt fosterland
Och helgat ädelt, redoboget
Åt ljusets verk din varma hand;
Välsignad ock för hvad du mistat!
Med djupt begråtne söners namn
O fader, du ditt minne ristat
I fosterlandets trogna famn.

Lähteet

• Tarja-Liisa Luukkanen, Tengström, Johan Jakob, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.9.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Jakob Tengström. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 4.9.2015.
• Zacharias Topelius, ”Johan Jacob Tengström. Studentsång vid grafven den 15 april 1858”, teoksessa Sånger 1. Ljungblommor. Haettu Zacharias Topelius Skrifter 1. Ljungblommor -verkkojulkaisusta, Svenska litteratursällskapet i Finland. Viitattu 4.9.2015.
• Joachim Mickwitz, Tengström, Johan Jakob, Filosofia.fi-verkkojulkaisu. Viitattu 4.9.2015.
• Johan Jakob Tengström, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.9.2015.