Edvard af Brunér
Päivän humanisti

Edvard af Brunér

Edvard af Brunér oli monipuolinen antiikin tutkija, joka pyrki professorina kehittämään antiikin kielten ja kirjallisuuden opetusta niin kouluissa kuin yliopistossa. Hänen kirjoittamansa latinan kielioppi oli käytössä yli puoli vuosisataa. Lupaava ura katkesi kuitenkin sairastumisen takia lyhyeen ja af Brunérin kansainvälisesti uraauurtava Catullus-tutkimus unohtui historian hämäriin.

Edvard af Brunér

Edvard Jonas Wilhelm Brunér (vuodesta 1840 af Brunér)
30.10.1816, Porvoo – 1.9.1871, Helsinki

Ylioppilas 1832; filosofian kandidaatti, maisteri 1836, lisensiaatti 1846, tohtori (priimus) 1847

Helsingin yliopiston kirjaston ylimääräinen amanuenssi 1836 – 1840, vakinainen amanuenssi 1840 – 1842, ensimmäinen amanuenssi 1842 – 1848
Rooman kirjallisuuden dosentti 1840 – 1848
Kreikan ja Rooman kirjallisuuden apulainen 1848 – 1851
Kaunopuheisuuden ja runousopin (vuodesta 1852 Rooman kirjallisuuden) professori 1851 –
Historiallis-kielitieteellisen osaston dekaani 1867 – 1868

Historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan promoottori 1860

Jäsenyydet:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1841
Suomen Tiedeseura 1856, puheenjohtaja 1861 – 1862
Uusmaalaisen osakunnan inspehtori 1868 –

Kunnianosoitukset:
Pyhän Annan 3. lk. kunniamerkki 1856
Pyhän Stanislauksen 2. lk. kunniamerkki 1863
Kanslianeuvos 1869

Kuva: Wikimedia Commons
Teksti: Tiia Niemelä

Lyhyeksi jäänyt ura yliopistossa

Kiinnostus kirjallisuuteen, historiaan ja runouteen ja toisaalta politiikkaan olivat läsnä jo Edvard af Brunérin lapsuudenkodissa. Hänen isänsä, laamanni Jonas af Brunér oli Suomen suuriruhtinaskunnan poliittisen suunnan vakiinnuttajia, joka palkittiin toiminnastaan aatelisarvolla vuonna 1840. Hänen äitinsä Sara Kristina Franzén puolestaan oli runoilijapiispa Frans Michael Franzénin sisar. Virkamies-isän jalanjäljissä jatkoi Edvardin isoveli Frans Olof (1807–1874), josta tuli senaattori, Suomen asiain komitean pitkäaikainen jäsen sekä salaneuvos.

Lue lisää

Antiikin runoilijoiden monipuolinen tuntija

Edvard af Brunér oli kiinnostunut laaja-alaisesti antiikin ajasta. Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteet versoivat myös jokapäiväisestä elämästä. Opetustyön kautta hän kiinnostui roomalaisesta opetusrunoudesta ja lingvistisistä aiheista, ajan liikenneolojen kehittyminen sai hänet pohtimaan antiikin olojen erilaisuutta ja työ yliopiston kirjastossa synnytti kiinnostukset antiikin kirjoja ja kirjastoja kohtaan.

Lue lisää