Edvard af Brunér oli kiinnostunut laaja-alaisesti antiikin ajasta. Tutkimukselliset kiinnostuksen kohteet versoivat myös jokapäiväisestä elämästä. Opetustyön kautta hän kiinnostui roomalaisesta opetusrunoudesta ja lingvistisistä aiheista, ajan liikenneolojen kehittyminen sai hänet pohtimaan antiikin olojen erilaisuutta ja työ yliopiston kirjastossa synnytti kiinnostukset antiikin kirjoja ja kirjastoja kohtaan.

Väitöskirjansa af Brunér kirjoitti Vergiliuksen teoksesta Aeneas. Eepos kertoo Troijasta sen tuhon jälkeen paenneiden matkasta Latiniumiin ja Rooman myyttisen edeltäjäkaupungin perustamisesta. Af Brunér pohti troijalaisten tarinan historiallista uskottavuutta – sama ongelma kiehtoo tutkijoita edelleen, 150 vuotta myöhemmin. Hänen myöhemmät tutkimuksensa käsittelivät runoilija Catullusta sekä näytelmäkirjailija Terentiusta.

Vuonna 1861 af Brunér julkaisi Catullusta käsittelevän tutkimuksen De ordine et temporibus carminum C. Valerii Catulli, jonka lähtökohtina olivat hänen oma antiikin kirjaa ja muotoa koskeva tutkimuksensa, mutta myös kansainvälinen tutkimus. Erityisesti af Brunér oli inspiroitunut saksalaisen Theodor Mommsenin Rooman historiasta (1856), jossa hän käsitteli Catulluksen suhdetta vallanpitäjiin. Af Brunérin teos unohdettiin kuitenkin pian hänen kuolemansa jälkeen oppiaineen kehittyessä Helsingin yliopistossa eri suuntaan kuin mitä hän oli edustanut. Teos on kuitenkin suomalaisen klassisen kirjallisuudentutkimuksen harvoja aidosti kansainvälisesti uraauurtavia teoksia tutkimuskysymystensä asettelun, metodiensa ja tulostensa ansiosta.

Lähteet:
Väisänen, Maija. Brunér, Edvard af (1816-1871). Kansallisbiografia -verkkojulkaisu. Viitattu 16.11.2015.
Edvard Jonas Wilhelm af Brunér. Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 18.11.2015.